tutustuin pari paivaa sitten yhteen portugalin parhaimmista kitaristeista (ainakin kriitikoiden mukaan ;). hauska kaveri, mutta taysin obsessed! mika tietysti tekee siita vielakin hauskemman. ja ehka vahan surullisenkin. hmm...
hommat sujuu ja alan vahan jo tuntea ihmisia. muutama loistohemmo tullu vastaan. viikon paasta kotona, tuntuu ristiriitaiselta lahtea: niin paljon kuin kaipaankin suomeen, viihdyn taallakin ja erityisesti nyt ei millaan tekis mieli lahtea kun hommat alkaa vihdoin rullata. murphyn lakia taas, heh: asioiden alkaessa sujua on jo liian myohaista.
sydan on afrikassa ja sielu suomessa. mikas tassa on ollessa.