IRC-Galleria

kävin eilen häissä. matka sinne oli kohtuullisen pitkä: aamulla klo 6 herätys että saa itsensä kuosiin, häävaatteet autoon ja aamupalaa nassuun ennen kuin klo 7.30 täytyi lähteä. aurinko paistoi ja lahdesta mukaan tullut kyytiläinen vaikutti varsin sympaattiselta, joten mikäs siinä oli ajellessa 500 kilometriä pohjoiseen.

ja paluumatka olikin sitten aivan hirveä: vaikka kyytiläisiä oli nyt 3 (thank god, mä en olis muuten varmaan jääny ees eloon!), olin ajaessani niin kuolemanväsynyt etten oo koskaan ollu!! tunnit klo 2-4 oli ihan pahimpia, tie kuopion ja jyväskylän välillä ei tuntunu päättyvän koskaan!
aina tauon jälkeen tuntuu että jaksaa taas - kolme minuuttia, jonka jälkeen saa tosissaan keskittyä että kykenee vielä tarkentamaan katsetta. ajatus kulkee hitaasti, tarkistan viiden minuutin jälkeen kelloa kun tuntuu että on ajanut jo puoli tuntia...jokainen minuutti tietä eteenpäin on voitto, silmiä särkee jokaisella kerralla kun yritän siirtää katsetta kaukovalojen valaisemasta tiestä edes pientareille tarkistaakseni ettei siellä pompi mikään jänistä suurempi. yö tuntuu loputtomalta ja kun tietää kuinka monta tuntia täytyy vielä jaksaa, meinaa tulla itkuraivarit.

lopulta aurinko nousee, lahden moottoritie on tyhjä ja elämä alkaa taas voittaa. kotona vihdoin klo 5.30, seitsemän tunnin ajon jälkeen. ei koskaan enää.