tà nà à n on ollu ihanan aurinkoinen pà ivà . tà stà samaisesta syystà sitten aamupà ivà llà sivelin itseeni kerroksen aurinkorasvaa (kertoimella 15) ja painuin puistoon loikoilemaan nurtsille. lueskelin siinà kirjaa ja kuuntelin musiikkia, ja parin tunnin tehogrillin jà lkeen palasin kotiin - vain todetakseni, ettà selà ssà olevista, juuri ja juuri havaittavista rusketusraidoista huolimatta olen yhtà valkoinen kuin ennenkin. suomalaisuus rockaa... ;)
mà en oikein ymmà rrà millon mun kurssit alkaa. niiden pità is alkaa tà nà à n, mutta kun raahauduin aamulla innosta puolikuolleena luennolle puoli kymmeneksi, siellà ei ollu ketà à n. istuin siinà sitte hetken, jà lleen musiikkia kuunnellen, ja là hdin pois. ehkà ensi viikolla onnistaa.
tà hà n loppuun vielà runo ala-asteen biologiankirjasta, kertonee sudenkorennon ensivaiheista:
"armas oli pà ivà meille
aallon alla syntyneille
jotka toukan tunnossaan
ilmaan nous iloitsemaan."
(aaro hellaakoski)
à lkà à kysykò miks mà muistan ton...