kunderan farewell waltz:issa oli mielenkiintoinen havainto: siinä oli "moderni nainen", joka paitsi eli elämäänsä, myös analysoi ja observoi sitä ulkoapäin. tän määritelmän perusteella mä oon ihan tosi moderni: mä paitsi elän elämääni, myös analysoin ja observoin sitä, ja lisäksi vielä analysoin ja observoin sitä kuinka analysoin ja observoin elämääni. eli jos pelkkä eläminen määritellään neutraalisti elämiseksi, elämisen observointi on metaelämää, ja observoinnin observointi meta-metaelämää.
ja jos elän meta-metaelämää, kuinka moni esimerkiksi niistä tunteista joita tunnen, on aitoja? heh, surkuhupaisaa. ja tässä itsekseni virnistellessäni observoin kuinka virnistelen itsekseni, ja vielä kaiken kukkuraksi analysoin sitä. jeah! elämässä ei ainakaan tuu tylsää kun voi pyörittää samat asiat läpi kolmesta eri näkökulmasta... ;)
puhuin tänään pitkään joanin kanssa. "la felicità per me è come basso continuo in musicà , e sopra questo basis abbiamo tutto l'altro." (= onnellisuus mulle on niin kuin musiikissa urkupiste, ja sen pohjan päällä on kaikki muu). "mi piace il tuo senso d'umore, è molto ironico!" (= mua miellyttää sun huumorintaju, se on erittäin ironinen). eläköön eri aaltopituudet!! ;D
ihan älyttömän kuuma täällä, pakko mennä suihkuun. sen jälkeen tuudittaudun robbie williamsin testosteroniuhmaiseen musiikkiin. oikeasti haluaisin kuunnella gloria estefanin "hoy"-biisin, mutta se sais mut vaan itkemään, eikä nyt oo sen aika.
"Tengo tu amor y tu suerte y un caminito empinado
Tengo el mar del otro lado
tu eres mi norte y mi sur"