IRC-Galleria

löysin tän jostain vanhasta päiväkirjamerkinnästä, ja tää on niin lyömätön että on pakko tehdä tää uudelleen! :P vieläpä samoilla kysymyksillä (eri musiikeilla tosin ;). näin joulun jälkeen on mielikuvitus joskus vähän surkastunut. :)


Oraak-keli

Ohje: Avaa haluamasi soitinohjelma tietokoneeltasi, laita kaikki laulusi soittolistalle ja pistä satunnaissoitto päälle. Kysy kysymys ääneen, painaa playta ja anna musiikin toimia profeettana.

älä huijaa sit.

Mitä äitini minusta ajattelee?
laulu: familiar feeling
artisti: moloko
kommenttisi: äiti tietää että meissä on paljon samaa ;)


Onko elämäni kulkemassa oikeaan suuntaan?
laulu: wherever you go i will follow
artisti: everything but a girl
kommenttisi: eli selkeesti tätähän ei ees pitäis kysyä multa, vaan siltä ketä mä seuraan :)


Mikä auttaisi rahaongelmiini?
laulu: hoy
artisti: gloria estefan
kommenttisi: "vamos facer una fiesta" eli jos on rahahuolia niin bileet vaan pystyyn, sillä ne huolet unohtuu


Mistä muut ihmiset kadehtii mua?
laulu: summer night city
artisti: nils landgren's funky unit
kommenttisi: "in the sun i feel like sleeping, i can take it for too long. my impatiences lonely creeping, up my spine and growing strong". hmmm... ilmeisesti mä oon sekoamassa ja syrjäytymässä ja se on jotenki kadehdittavaa?


Mitä piirrettä en ole itsessäni vielä tiedostanut?
laulu: stand by me
artisti: ben e. king
kommenttisi: "no i won't be afraid, oh, i won't be afraid just as long as you stand by me" eli selkeesti ei enää pelota kun seisot mun vierellä :)


Millaiseksi muutun, kun vanhenen?
laulu: legend of the lamp
artisti: aladdin soundtrack
kommenttis: "this is no ordinary lamp!" no en todellakaan oo mikään tavallinen lamppu... ;)


Kehen/Mihin ihastun seuraavaksi?
laulu: por una cabeza
artisti: marcelo alvarez
kommenttisi: luultavasi argentiinalaisiin tangoihin...


Elämän tarkoitus?
laulu: time after time
esittäjä: tuntematon
kommenttisi: "if you're lost and you look you will find me, time after time, if you fall i will catch you, i'll be waiting time after time" - se oli siinä :)


Mitäs tän jälkeen kannattaisi tehdä?
laulu: crazy
artisti: gnarls barkley
kommenttisi: "i just knew too much - does that make me crazy? does that make me crazy? does that make me crazy? probably"


Kuinka muu maailma sinut näkee?
laulu: foolish games
artisti: jewel
kommenttisi: "you took your coat off and stood in the rain, you were always crazy like that"


Onko elämäsi onnellinen?
laulu: bang bang
Artisti: nancy sinatra
kommenttisi: "bang bang he shot me down, bang bang i hit the ground, bang bang that awful sound, bang bang my baby shot me down" - kiistattoman onnellinen


Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta?
laulu: the show must go on
artisti: queen
kommenttisi: hmmm? selkeesti shown pitää jatkua, mutta kenen shown?


Himoitseeko ihmiset minua salaa?
laulu: whole again
artisti: atomic kitten
kommentti: "baby you're the one, you still turn me on, you can make me whole again" - selkeesti ;)


Kuinka teen itsestäni onnellisen?
laulu: se io non avessi te
artisti: nek
kommentti: "sai che amarti non è mai abbastanza e che tu sei tutto quello che mi manca" (=tiedät että sinua ei voi koskaan rakastaa tarpeeksi, ja että sinä olet kaikki mitä minulta puuttuu). selkeästi täydestä sydämestä rakastaminen tekee onnelliseksi :)


Mitä teen elämälläni?
laulu: i'm too sexy
artisti: right said fred
kommentti: "cause i'm a model, you know what i mean when i do my little turn on the catwalk..." - so not!!! :D


Miksi elämä(si) on niin täynnä tuskaa?
laulu: broken glass
artisti: nerdee
kommetti: "broken glass under my bare feet you are" eli ei pitäis kävellä rikkinäisen lasin päällä ilman kenkiä...


Saanko ikinä lapsia?
Laulu: another one bites the dust
artisti: queen
kommentti: en tiedä, mutta jos saan, ne joutuu raukat vaan haukkaamaan pölyä ;)


Mikä olisi hyvä neuvo minulle?
laulu: one of these mornings
artisti: moby
kommentti: "one of these mornings, won't be very long, you will look for me, and i'll be gone"


Mitä on onnellisuus?
laulu: can i walk with you
artisti: india arie
kommentti: "can i walk with you through your life, can i lay with you as your wife, can i be your friend till the end, can i wal with you through your life?" "you and i can find what the world has been looking for forever: friendship and love together"


Mikä on minun lempifetissini?
laulu: love of my life
artisti: queen
kommentti: huh huh... selkeästi rakkauslaulut, joista tää on yks surullisimmista

huomenna viimeinen päivä kotona, sitte porukoille. äkkiä tuli taas joulu, vaikka sitä muka odotti niin aktiivisesti niin pitkään. missä on joulumieli? missä rauhoittuminen? sydämeeni joulun teen...joo, mun sydän on kyllä ihan muissa aatoksissa kuin joulun luomisessa.

huomenna viimeistä kertaa sörnäisissä. sovittiin että kuunnellaan musiikkia, ja mä oon koko viikon miettiny mitä musiikkia oikeastaan haluaisin kuunnella. no, onko kaikesta ollu apua? toisaalta on, toisaalta ei. tai lähinnä kiinnostaa se, onko parempi olo niiden ansiosta vai niistä huolimatta?

tänään on koko päivän tehny mieli vaan kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.... aihe vielä vähän hakee itseään, mutta kirjoitusmania on kovin todellinen. pakoa todellisuudesta. oopiumia kansalle. ;)

jokaista päivää rytmittää tietty määrä tapahtumia. luento siihen ja siihen aikaan, lounas sen ja sen ihmisen kanssa silloin ja silloin. kalenterin päivät täyttyvät ympyröidyistä kellonajoista, järjestetystä elämästä joka muodostaa pienenpieniä merkkipaaluja viikkojen virrassa. viihdyttävää ja nautittavaa puuhailua odotuksen lomassa. niin. odotuksen. mitä oikein odotan? joulua? lomaa? sitä että valmistun? tulen aikuiseksi (mitä se sitte ikinä tarkoittaakaan)? vai odotanko sitä että asiat ratkeavat itsestään ilman että niihin tarvitsee ottaa kantaa?

paradoksaalista, puhuin vajaa viikko sitten siitä, että rohkeinta olisi tehdä päätökset itse ja sitten kantaa vastuu päätöksistään, sillä lopultakin vain siten voi katsoa myöhemmin elämäänsä taaksepäin ja olla siihen tyytyväinen (vähän kärjistetysti sanoen). koska katuminen tuntuu suurimmalta osalta olevan valintoja, joita ei ole tehnyt. pelkuruutta...

eräänlaista pelkuruutta on myös se, että ei uskalla luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, seurata unelmiaan ja sitten ärsyyntyy siitä kun toiset menestyvät juuri niillä alueilla jotka itseäkin kiehtovat. mutta kuinkas sitä voittaisi lotossa jos ei koskaan lottoa.

se on häiritsevä kirja. kun pitkään aikaan ei oo lukenu yhtään kaunokirjallista teosta kaikkien tenttikirjojen ristipaineessa, miksei vois aloittaa yhtään kevyemmin? hämmentää kun kirja on täynnä intertekstuaalisia viittauksia kirjailijan elämään, ja just siks häiritsee kun ei yhtään tiedä missä menee raja keksityn ja todellisuuden välillä. no tietty vois kysyä että miks ylipäätään pitäis sitte tietää? mä odotin tolta kirjalta paljon - luultavasti liikaakin. ja nyt kun en saa sitä etäännytettyä reaalimaailmasta tarpeeksi (tai oikeastaan en yhtään, aivan kuin kaikki olis vaan sekavan freudilaista huojuntaa tajunnan ja alitajunnan välillä), en enää tiedäkään miten päin olla ja missä. äh.... toistaiseksi oon pettynyt, 170 sivua luettu.

sen sijaan kirjan teema on loistava!! zahir - pakkomielle. jopa neuroottisuuteen asti...

biisi, josta viimeksi mainitsin, edistyy. sanoituksista perusteet on jo kasassa, tosin en oo uskaltanu työstää niitä sitte viime viikonlopun, silloin jo alkoivat tuntua kiusallisen kliseisiltä. noooo.... ehkäpä ne löytää vielä uomansa. ja sävelensä.

joulu lähestyy. joululoma alkoi tänään. missä on lumi?

eu gosto de ti tanto tanto tanto e tenho saudades tuas!!! porquê és tão longe da me??

tenho medo que quando vemo-nos de novo, não temos nada....

eu sei quem és para mim:
ès o sogno maravilhos...
o meu sol

o meu coracão

porquê estou sempre tão sozinha??

tenho de escriver esse canzione..... ;)

kämppäni on iglu! eikä tää siis oo mikään metafora, vaan ihan silkkaa faktaa... pipoa sais pitää päässä, ja yöllä peiton allakin ollessa nenä on ihan jäässä... tai ehkä vika on mussa, mulla tunnetusti on paljon kylmä, aina ja kaikkialla. ja silti talvi on paras vuodenaika.

koiranpuremani aukesi. siitä tulehtuneesta puolesta irtosi rupi ja nyt koko viilto irvistää mulle pilkallisesti. hämmästyttävää että se pahempi raadelma on umpeutunu kauniisti ja jättää todennäköisesti pienemmän arven. mystistä... syytän molempia lääkärinaisia (koska muiden ihmisten syyttäminen on aina niin mukavaa ;). ensimmäistä, koska sillä oli liikaa meikkiä, ja jalassa verkkosukkahousut ja piikkarit, ja koska se puhui niin huolitellun artikuloidusti, että sillä ei varmaan ollu kaikki ihan kotona. tai sitte sillä oli vaan paha halloween-krapula (tai se ei ollu lääkäri ensinkään, vaan vain halloween-naamiaisasussa), ja se unohti määrätä mulle antibiootteja. ja sitä toista lääkärinaista syytän siitä, että se määräs mulle niin vauhdilla antibiootit vaan parin vilkaisun jälkeen, ja selitti loput peukalonhoito-ohjeet hississä. sillä oli nälkä, ja kanttiini oli menossa kiinni viiden minuutin sisällä....

noh, jos peukaloni amputoidaan, voin ehkä välttää työelämän ja saada elinikäistä varhaiseläkettä.... :)

ensi yönä tunti lisää elämään. mitä teen? luultavasti nukun, tai ainakin haluaisin nukkua. aamuyöunettomuus vaivaa, peittoni on niin ohut että päästää kylmän sisään...

huomenna siivoa, kokoan itseni ja lähden. mutta tänään vielä poltan kynttilöitä ja tunnen itseni pieneksi. ja kuuntelen david fonsecaa.


Your fingers taste like magnets
They suck on my tongue
Begging for forgiveness

And you rise up your defenses
By hunting down my flaws
Searching where it weakens

And you're crazy when you think
That I will let you in
My sunshine and my rain
The thoughts I hide away
From all the world to see

You threaten me with curses
Throw black cats to my face
But I'm not supersticious

Like you could know someone
By knowing what they've done
But no one is that simple

And you're crazy when you think
That I will let you in
My sunshine and my rain
The thoughts I hide away
From all the world to see

And you're fool enough to hope
That you could ever really know
My sunshine and my rain
The thoughts I hide away
From all the world to see

No you just can't take that from me
No you just can't take that from me

ensimmäinen päivä yksin omassa yksiössä kahden viikon itä-helsinkiperiodin jälkeen. aluksi tuntui vapauttavalta: ei enää silmät ristissä pyjamassa koiraa aamulla ulos, ei enää kellon vahtimista koska perheen nuorin pitää hakea harkoista kaatosateessa... mutta sitten iski ikävä. se hiipi hiljaa eteiseen ja hyökkäsi sieltä huoneeseen. makasin sohvalla lukemassa milan kunderaa (hämmästyttävää kyllä kirja on paska, en usko että luen loppuun) kun se jysähti. yksinäisyys. kotini on niin kovin hiljainen, niin kovin surumielinen. ensilääkkeeksi musiikkia, pitkäaikaisterapiaksi musiikkia ja internet..... groteskia.

eilen oli mutsin 50-vuotisjuhlat. koko perhe oli paikalla, faija oli varannut päivällistämistä varten yksityiskapinetin. tuli hiukan sukudynastinen olo... paikka kuitenkin oli upea ja seitsemälle hengelle juuri täydellinen: kaunis, intiimi, lämmin. ja ruoka oli todella hyvää. irtonaisesta ja kylmästä arjesta irrottautuminen lähimpien ihmisten kanssa koettavaa parituntista varten tuntui niin sanoinkuvaamattoman hyvältä että se teki melkein kipeää.

kauneinta koko illassa oli eräs onnittelukortti. se jätti sanattomaksi.

oxalá
me passe a dór de cabeca
oxalá
o passo não me esmoreca
oxalá
o carnival aconteca, oxalá
oxalá
que o povo nunca se esqueca
oxalá
eu não ande sem cuidado
oxalá
eu não passe um mau bocado
oxalá
eu não faca tudo a pressa
oxalá
meu futuro aconteca

(i hope
my headache will pass
i hope
my step won't get weaker
i hope
that the carnival will happen, i hope
i hope
that the people will never forget
i hope
i won't walk without care
i hope
i won't go through a bad moment
i hope
i don't do everything rushing
i hope
my future will happen)


ja minä toivon että huomenna löytäisin sen ihmisen, joka kertoisi minulle kuinka saan tämän kaiken sotkun (jota elämäksi kutsutaan) vähän vähemmän mustaan muotoon. so that also my future would happen.

tänään vääntäydyin luennolle kymmeneksi, tänään oli myös viimeinen tiistai ennen lomaa. tänään tuuli puhalsi niin kylmästi että laitoin pipon päähän, ensimmäistä kertaa (julkisesti) tänä syksynä. tänään kuuntelin pitkästä aikaa ipodiltani musiikkia...

tänään on ollut kaunis syksyinen päivä, tänäänkin aamuni alkoi rentouttavasti kahvilla ja hesarilla. miksi sitten taas tänään kaikki tuntuu niin sietämättömän onnettomalta? miksi juuri tänään elämän epävarmuus ja tulevaisuuden näköalattomuus tuntuu niin murskaavalta että en meinaa jaksaa...? miksi taas tänään olen niin surullinen?