Olen nykyisin joka aamu matkalla Piexuun (kuten Karoliina-serkkuni rohkaisi sanomaan miettiessäni että onko se Pieksämäellä vai Pieksämäessä) reilun puoli tuntia. Ihan hauskaahan se ajaminen on, kun nyt on ensimmäisen kerran auto sitten kortin hankkimisen jälkeen. Ja tietysti myös vaarallista, kun en oikeasti osaa autolla ajaa.
Koivut ovat siinä tien varrella kuolleet kallioiden päälle, tuntuu ihan syksyltä. Vaikutelmaa lisää kolmihenkinen kurkiperhe, jonka olen nähnyt melkein joka aamu. Sunrise Avenuen levy toimi autoilumusiikkina kesällä - ei enää (paitsi FGB, hitti on aina hitti). Joten kohta varmaan soi Käärmeenkantaja. Rakastan syksyä :)
Se tie on kyllä NIIN hiljainen. Vastaan tulee pari henkilöautoa ja yksi rekka on aina ohitettavaa. Mutta tänään! Rekkaribongailuni eteni kahden vuoden hiljaiselon jälkeen numeroon kolme! =)
Hei onneksi ON syksy ja maanisen kauden paras alku käsillä, eihän tätä muuten kestäisi millään! Oikein sylettää kun aattelen, että vois olla kevät. UH.