IRC-Galleria

...että on varmasti syksyn kaunein aamu. Sellainen on parasta, mitä voin kuvitella: syksyä, sumua, värejä, kauneutta.

Viime vuonna oli vastasatanut ensilumi.

Isn't it ironic...

Mieheni teki minulle pitsaa. Luv <3

Mikään, ei siis mikään ei valmenna siihen, että tapaa idolinsa perhemarketin käytävällä aivan yllättäen. Minä en punastele, minulla ei ole siihen mitään taipumusta, mutta tänään helahdin kyllä ihan pinkiksi. Vatsaa kouraisi ja alkoi hihityttämään - oh mikä teinifiilis. Sitä me vanhukset nuoruudesta kaipaamme: näitä positiivisia ensikertalaisen tunteita; kun pieninkin hymy ihastukselta saa tajun heikkenemään.

Pari aamua sitten heräsin kesken Miljoonasateen DVD -julkkareiden. Olin onnistunut pääsemään tilaisuuteen myymään uutta MS-krääsää, esim. "MS-avaimia". Niihin oli kaiverrettu nimet ("Nurro" tai "Hovi" jne) ja avaimen ostettuaan sai siis kuvitella - noh, mitä nyt kukin sitten kuvitteli :)

Juhlatila oli koristeltu MS-henkisesti. Saliin oli tuotu kaikkea, mistä biiseissä laulettiin, ja tarkoitus oli, että yleisö sai sitten yrittää yhdistää tavarat sanoituksiin. Osa oli helppoja, vaikkapa se seinään maalattu: "Varokaa meitä ohjaillaan!" Tomujoen taas tajusin vasta herättyäni.

DVD-julkkareissa oli tietysti nähtävillä pätkiä DVD:stä, mutta ikävä kyllä kello herätti ennen niiden herkkujen näkemistä.

Toivon, että tämä oli enneuni...

Pikavisiitti hikiseen pääkaupunkiin poiki kotituliaisiksi kassillisen herkkuja. Walkers-sipsejä, kanelilta maistuivia TicTaceja, Gilmoren tytöt -fiilistelyyn PopTartseja ja Calvin&Hobbes -fiilistelyyn minivaahtokarkkeja kaakaoon. Huimin hankinta oli kuitenkin kofeiiniton Diet Coke. Mitä kolamiiniin jää jäljelle, kun siitä otetaan pois kofeiini ja sokeri? Vastaus: Nokian johtovettä. Loistotuote!

Onneksi tuo Behnfordsin kauppa on HKIssä asti ja netistä ei parane lähteä tilailemaan vesijohtovettä. Rahat eivät kyllä riittäneet kaikkiin niihin hankintoihin mitä olisin halunnut tehdä, siitä kaupasta olisi voinut ostaa yhden kaikkea.

Gourmetmatkani jatkui kotikaupungin Tukatakanaan. Siellä saa nykyisin tilata listalta mitä vain hintaan 12,80. Ihan tolkutonta! Ja tolkuton oli myös se määrä, jonka söimme. Tukatakana! Nykyisin tukata myös anka. Suosikkiannostani "Kana-sieni-bambunverso" oli täydellistetty: "Kana-sieni-bambunverso-katkarapu". OOH!

Ja kun kerran on laittanut puolen kuukauden kauppalaskuun riittävän rahan menemään, niin samallakos toisenkin puolen tuhlii? Eilen söin mm. sherrymarinoituja herkkusieniä ja valkosuklaalla maustettua espanjalaista paahtovanukasta. Taivaallista.

Ja teitä varmaan ihan sikana kiinnosti, että mitä meitsi on syönyt viimeisen viikon aikana. :)

Kun on itse tehnyt asiakaspalvelutyötä toista vuosikymmentä, osaa itse olla äärimmäisen ärsyttävä asiakas. Harvoin tarvitsee; teini-iän ohitettuani olen lähes poikkeuksetta saanut hyvää ja kohteliasta palvelua. Tänään kuitenkin kilahdin pankissa pahemman kerran. Pankit uusivat laitteistoaan ja palvelumaksut kallistuvat - vaikka minä raukka yritän vain säästää! Uusi, kalliimpi tapa maksaa laskunsa (!) olisi nyt otettava käyttöön ja ikävä kyllä, mielipiteeni tästä asiasta sai kuulla joku solmiokaulainen kesätyöntekijä.

"Vai on korotus 60 sentistä euroon mielestäsi pikkuraha! Etkö sinä poika osaa prosenttilaskua!? Saat pistää samalla prosentilla minulle palkastasi lohkon, jos se kerran tuntuu pieneltä korotukselta!! Kuinka voi olla, että tätä korttia ei enää myönnetä, jos viikko sitten olisin sen toisesta konttorista saanut? Miksi MINÄ joudun maksamaa palvelujen huononemisesta!?"

No, loppujen lopuksi selvisi, että minä en osannut laskea tuota vaatimaani prosenttilaskua ja tarjoamani korttikin oli jonkun toisen nimissä. Että silleen.

Meidän Riepu :(
Nyt mennään jo voimakkaalla sivutuupparilla eteenpäin, lääkepökkyrä, oksentelua, irroitettu ja irronnut kynsi vuotavat visvaa ja verta. Sellaiset kynsihoidot tässä kunnassa! (Eläinlääkäri oli oikeasti jättekiva.)

Viime yönä näin unessa Olkkolan kartanon suuruutensa päivinä. Olkkola viipyy unissa usein: välillä todenmukaisena, rapistuneena talona tai niin kuin nyt, jättimäisenä herraskartanona. Olen ollut siellä varmasti edellisessä elämässäni piikana :) Tosin sukutarina kertoo, että menetimme sen korttipelissä nykyisille omistajille.

Menetetty suuruus, siis.

Upea uni: syksy, tuulta, ilmakuvia. Hyvä aamu herätä :)

Ihana oli ajella kotiin Hanksulta. Fiilistelin Laukaan kauneutta ja ihanaa kesäpäivää. Ihana Laukaa!

JA SITTEN! Olinko mennyt jotain galleriapäiväkirjaan hehkuttelemaan, että virka ja kaikkea?! Siitä kostona, että Laukaa tuntui ihanalta ja pysyvyys täällä oli taattu, vuokranantaja soitti.

Tämän puhelun seurauksena nyt julkisesti pyydänkin anteeksi kaikkea sitä meteliä, jonka olen naapureilleni aiheuttanut.

Oi kohtalo, ihmettelen teatraalisuuttasi. Nyt kun on virka, niin hankin sit häädön. REILU MEININKI VAI MITÄ!?!

Äbydi äbydi tsibadi, niin kuin yksi tuttu poika sanoi yhtenä juhannusaamuna.

Sen verran ihmistä väsyttää! En vaan haluais mennä nukkumaan, kun on ollut niin mahtava päivä. Väsymys on ainoastaan kirkastanut eilisen muistojen säteilyä.

Nyt on tyttö rätti.