IRC-Galleria

Saarioinen boikottiin!

Ihan rehellisesti sanottuna: Minulta pääsi itku, kun näin ensimmäisen kerran uusimman "Äitien tekemää ruokaa" -mainoksen. Siinä kaksi lasta leikkivät kotista leikkimökissä. Pieni poika ei saa ruoanlaittovuoroa tytön touhotukselta. Tyttö vielä toteaa pitkin nokkaansa, että hän saa määrätä koska on äiti.

Kuka haluaa äitien tekemää ruokaa, jos äiti on tuollainen biaatch?

Mä alan kyllä isona isäksi.

**** TUU UBUNTU TUU TUU TU-DUU! ****

= Tuomion torvien kajahduksia.


Hei hei äm-irk.


Hellät hyvästit. Ahdistus ja suru ovat käsittämättömät.

(Mä luulin, että kiinnyn paikkoihin, mutta ilmeisesti kiinnyn myös tietokonesovelluksiin?! Tää on ihan hivenen verran sairasta, näin varovasti arvioituna.)

Sveitsi voittaa!!

Paolon viisussa kaikki on täydellistä: tähtisilmäinen laulaja, italian kieli, euroviisuballadi, euroviisurytke, häikäisevän viaton hymy, usko tulevaisuuteen, noste, kaikki! Tänä vuonna ehkä äänestän ensimmäistä kertaa :)

Islantia käy sääliksi: hyvä ysäribiisi hassataan euroviisuihin. Azerbaidzanilla oli mieletön video ja ei kai biisikään huonompi (lisäksi tulee Azer-juttuja mieleen heti Päivin kertomina :)). Turkin biisistä tykkäsin kans, sen bändin levyn vois ostaa. Israelin laulaja on ihan varmasti Dana International itse. Norjan soisin voittavan.
Okei, kolmasosa vielä biiseistä näkemättä, mutta oi SVEITSI! Täällä jo lippuasi askartelen!!!

***

Sitte viikon laina: "Se, että meidät on nähty Lostarissa yhdessä, niin hui, voi ei."

No todella! :)

***

Kaikille koululaisille lisäksi hämmästyttävä lisätieto: Täällä galleriassa on sellainen kommentointimahdollisuus. Se on tietysti ollut ihan miellyttävää että palautetta galleriakuvista on tullut irl, mutta jotenkin vesittää sitten tämän sivuston?-) Ja <3 sille nuorukaiselle, joka muistutti vertaisiaan, että tolvanat, ei se galleria mikään irc ole. Oikein! =)

Badenbadenit takapihalla, hiukan palaneita käsivarsia ja kirkas aamuaurinko tien päällä. Siinäpä kesälomaa! Kuinka sitä muistaa maanantaina töihin takaisin...

Ja vaikka kuinka rok on rok, niin kyllä Sunrise Avenue popitti kovasti. Työhaastattelua ennen helpotti
Haberin ulina radiossa:

"I can’t believe it’s all right to cry for what you never lost now"

Ja entäpä Fairytale gone bad! Oh! Oh!
Ja entäs Fight 'til dying!

"We can reach little higher
We can tear down the sky
If something comes on the way we face it as one
Through the tears and the clouds
Through the times when they doubt
If something comes on the way we fight ‘til dying"

Paras kesähän on jo siis takana. Mielestäni parasta tässä kesälomassa oli Keski-Suomen asfalttihurjastelun lisäksi rantasaunan leppeä löyly ja talviturkin heitto ihanan lämpimään veteen. Siistiä, että kerrankin kevät jäi väliin! =)

*Pettymys*

Heräsin ihan maailman äkäisimpänä tänä aamuna. Ei auttanut yhtään, että Futurama oli jo puolivälissä. Ei auttanu yhtään, että MS:lla on ollu alkuperäiskokoonpano keikalla eilen. Ei auttanut yhtään, että naamaan on ilmestynyt fritsuhenkinen raita. Ei siis mikään lontti. Enemmän sitä tyyliä, että olen nukahtanut leukani päälle, iho on kurttaantunut ruttuun ja siitä on syntynyt skraidu. Oi miksi, oi miksi minulla on niin pitkä leuka?! Tiistaina on työhaastattelu, eikä fritsuraidoitettu naama käsittääkseni anna hyvää kuvaa ihmisen elämäntavoista. Onneksi Suomen huippumalli haussa -ohjelmassa opetettiin äsken meikkaamaan. Kyllä tää vielä tästä.

Pieni tiittana huutaa aidan takaa, kun kävelen töistä kotiin. "AI MITÄ!?!" No uskalsi se toistaa kysymyksensä, harvinaisen rohkea pieni ihminen. Tänään kuitenkin uskoin vähän aikaa olevani Muumien mörkö aka tosi pelottava. Kuka sun nimi on... Onko se Laukaan murretta? :)

Nimiä sitä minäkin tänään kyselin, tapasin uuden luokan. Kotiin lampsiessa mietin, että puolethan niistä nimistä unohtui saman tien. Odotan ensi maanantaita mielissäni, vaikka vähän vieläkin jännittää...

Valloitettu, kierretty, hiihdetty. Korree keli, hyvä luisto. Myötätuuli vei metreittäin eteenpäin, vaikkei itse vauhtia antanut.

Mulle tuli ekan kerran elämässä omaehtoisesta liikunnan harrastuksesta niin hiki, että paidassa oli hikiläikkä myös kaulan puolella. Vitsi, melkein otin siitä kuvan ja laitoin tänne. Uskomatonta... Mä oon harrastanu liikuntaa! Mahtifiilis.

Eilisen mielenmurheen jälkeen kyllä tekikin hyvää päästä eroon stressihormoneista. Ihmisiin pettyminen on joka kerta ihan yhtä rankkaa.

"Jos miehen tarvitsee ostaa hernekeittoa, niin perustaako hän kaupan? Ei, hän menee s-kauppaan ja ostaa hernekeittopurkin."

Tällä vakuuttavalla vertauskuvalla yritin viime yönä selittää Hankasalmen kunnanvirastolle saapuneille Nokia Mission edustajille (ei, Markku Koivisto ei ollut mukana), että jos tarvitsee yhteyttä Jumalaan, niin ei tarvitse perustaa itse uutta kirkkoa. En kyllä tiedä mistä moinen mielenlietsonta, minusta kun on ihan mukavaa, että Koivisto saa nyt rauhassa keskittyä siihen, mitä mieluiten tekee. Onhan se ollut varmasti raastavaa huopaamista suuntaan jos toiseen.

Hernekeittoa! Kuinka ihanan arkista :)

Ja nyt kun yhteiskunnallisista asioista aloitin, niin sille Ikelle voisin laittaa oman kännynumeroni. Tekstailkoon minulle, jos jollekin naiselle tarvii tekstailla. Minun käy niin sitä sääliksi... Minä en juoruaisi lehdille, että Ilkka on yksinäinen ja ihmissuhteissaan harvinaisen kömpelö. Kyllä jokaisen täytyy saada mokata oikein perusteellisesti ilman, että sitä lehdissä repostellaan... "Älä piittaa, jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys. Meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys!" Ja sit voi arvata lyyrikkoa :)

Minä nukun aina hyvin. En heräile, näen paljon unia ja pidän nukkkumisesta. Tämä on ylpeyden aihe.

Viime yönä näin toistuvaa unta, että herätyskello on jo soinut. Näin unta, että olen hereillä ja valvonut jo pitkään. Näin painajaisia ja heräilin tämän tästä.

Yhdessä painaijaisista esiintyi englantilainen rumpali nimeltä Garry. Olin omassa uudessa keittiössäni, kaapistot olivat tummanruskeaa koristeltua puuta ja kaapiston ovissa oli lasit. Kaapiston takaseinät olivat myös lasia, ja jokaisesta kaapista sai sälekaihtimella säädettyä taidevalaistusta. Hiplailin kaappeja, jotka unessa olivat mielestäni tosi stylet. Katselin keittiössä telkkaria, ja jammailin biisin tahtiin ja lauleskelin mukana. Oli joku hyvä rokkimäiske, ihan top10 -tavaraa. Kesken biisin solisti kiljuu mikkiin, että heti Garry paita pois! Bändin muutkin pojat naureskelivat, että kyllähän mekin ollaan paidat heitetty pois (siis mitä, nyt vasta tajusin, oliko tämä Teräsbetoni-painajainen!?). Garry-rumpali tuskaili punaisena hiestä.

Garryllä oli silmälasit ja luonnostaan punertava tukka. Partaakin oli kasvanut. Vaikka Garry oli ihan kohtuullinen brittirumpali kasvoiltaan, oli ällistykseni suuri, kun näin hänen alavartalonsa. Kaulasta alaspäin häntä verhoili sininen kaulusteltta (siis kauluspaita, joka oli vaan järjettömän suuri). Garry nosti basson pois kaulastaan (sic!), höllensi kravaattiaan (myös sininen) ja heitti paidan pois. UAH! Raskausarpista mahaa jatkui varpaisiin saakka. Garry oli yrittänyt kursia suurinta osaa mahastaan armeijakangassäkkeihin ja puolijoukkutelttapusseihin. Yhdessä säkeistä oli mustat, isot niitit katu-uskottavuuden saamiseksi. Se säkki toi mieleen Mario Bros. ykösen Koopan.

Heräsin. Tämä ensimmäinen painajaiseni käsitteli siis joko liikalihavuutta, Koopaa tai Teräsbetonia.

Aloin jossain valveilla ollessani miettiä syyliä. Edellisessä työpaikassa ne olivat monen riidan aihe. Muistelin omia lapsuuden syyliäni hellyydellä. Kun äsken nousin ylös, kädessäni on syylä! Siis mitä!! Kerrankin ajatuksen voima toimii, ja sen sijaan että voittaisin lotossa, saan syylän!

Pidän tämän päivän aloitusta äärimmäisen epäoikeudenmukaisena.

>:(

p.s. puhumattakaan siitä, että loma loppui ja pitäis jo oikeastaan olla työpaikalla :)