IRC-Galleria

Tähtien valo valuu ilmakehästä läpi, taittuen ja vääntyen, kauniisti tuikkien. Jo vuosituhansia ovat ihmiset kallistaneet päänsä näitä valopisteitä kohti, milloin rukoillen toivo sydämessään roihuten, milloin konkreettisesti suuntaa hakien taipaleidensa varrella. Näihin yötaivaan ilmiöihin ovat varmasti jo ensimmäiset ihmissuvun edustajat liittäneet niin ajatuksia kuin kysymyksiäkin; voittoisalla hetkellä huutanut niille kiitostaan kun taas tappion aikana kironnut koko maailman niiden alla.

Suuret tunteet, jotka ovat tähtiin liittyneet, ovat hyvin ymmärrettäviä, sillä mikä voisikaan olla yhtä aikaa niin arkista ja jokapäiväistä ja silti samalla niin taianomaista ja kiehtovaa kuin nuo päällemme vain öiseen aikaan ilmestyvät valoilmiöt. Meillä jokaisella on varmasti edes yksi muisto tai yksi ajatus, joka liittyy jollain tavoin tähtiin ja avaruuteen.

Vaikka tietomme näistä asioista on lisääntynyt niin siltikään ne eivät ole menettäneet tunteisiinvetoavaa vaikutustaan ja usein ne ovat osana ihmisten käsitystä siitä, mitä romanttinen on. Jotta voisimme ymmärtää näitä tunteitamme näitä kaasupalloja kohtaan, meidän täytyy ymmärtää sitä historiaa, joka meillä niiden kanssa on. Tämän takia olenkin päättänyt kysyä muutaman kysymyksen alan asiantuntijalta, Mikolta.

Hei Mikko! Näin astronomian ja tähtienvälisen aineen fysiologian erikoisasiantuntijan ominaisuudessa, mitä haluaisit ensimmäisenä kertoa lukijoillemme ihmisten ja tähtien välisestä pitkästä ja kiihkeästä suhteesta?

- Tähdet on kirkkaita. Ihmiset ei aina. -_-

Tämän loistavan, zenmäistä viisautta sisältävän aloituksen jälkeen onkin hyvä siirtyä itse aiheeseen! Kävellessämme öiseen aikaan ulkosalla, tähtien loistaessa yllämme, koemme usein syvää kaipausta rakkaidemme luokse. Miksi tällaiset tunteet yhdistetään ihmisten - tai ainakin länsimaisten ihmisten - keskuudessa tähtikirkkaiseen yöaikaan?

- Syytän valtiota.

Eli mielestäsi tähdillä itsellään ei ole vaikutusta tässä asiassa, vaan yhteiskunta on ajanut meidät sellaiseen tilaan jossa ainoa mielen toimintamalli on kuvailemani kaltainen?

- Olen sitä mieltä, että kurkotus taivaalle on ihmisen viimeinen yritys päästä pois tästä tuhoon itseään työntävästä yhteiskunnasta, jota likaiset ajatukset ja rappeutuneet toimintamallit työntävät eteenpäin. Viimeinen yritys löytää jotain pyhää, jotain jumalallista.

Se oli kovin tyhjentävä vastaus. Mikä on se asia, joka sai sinut kiinnostumaan tähdistä?

- Niiden symbolinen merkitys. Sitäpaitsi, miten jokin, joka on niin kaukana, voi tuntua samalla olevan niin lähellä.

Niin, tähdethän ovat samalla niin jokapäiväisiä ja silti niin kaukana arjesta, kuin mikään voi olla. Tässä taisikin olla kaikki minun kysymykseni tältä erää. Näin loppuun voit, jos haluat, sanoa vielä muutaman vapaavalintaisen sanan lukijoillemme.

- *tuhinaa* ijööö

Kiitoksia kovasti tästä haastatteluhetkestä! Toivottavasti koit tämän yhtä valaisevaksi retkeksi kuin minäkin!





...ja kun kuu säteensä luo alas taivaalta, voi sitä siltaa pitkin kävellä ja löytää itsensä.