IRC-Galleria

Olipa kerran eräs vanha, pitkään elänyt vanhus, joka oli koko ikänsä ammatikseen metsästänyt helmiä. Iän myötä oli hänen kykynsä kauniiden helmien löytämisessä kasvanut ja vanhoilla päivällään hän pystyi jo simpukan nähdessään sanomaan onko sen sisällä kimaltava helmi vai kannattiko kyseinen simpukka jättää rauhaan. Vaan vanhuus ei tule yksin, joten oli aika jolloin aamu koitti mutta helmensukeltaja ei sukeltanutkaan tavalliseen tapaansa auringon ensi säteillä turkoosiin meriveteen, vaan jäi sängylleen makaamaan liikkumattomana, mistään välittämättä ja illan tullessa häipyi hänenkin henkensä pois ruumiista jota oli asuttanut jo miltei vuosisadan.

Pieni kylä, jonka laidalla helmensukeltaja oli asunut, oli suruissaan tuon hienon miehen menetyksestä ja niinpä koko kylän väki kokoontui poismenneen talon luokse päät painuksissa miettimään vanhan miehen heille kertomia viisauksia. Vaan silloinpa asteli metsästä hienoimmasta silkistä tehtyyn uniformuun pukeutunut kettu, tyylikäs hattu päänsä päällä keikkuen, ja astelipa hän röyhkeästi läpi surevan väkijoukon kuono ylväästi taivasta kohti osoittaen ja turhautuneesti tuhahdellen. Päästyään aivan oven eteen hän kääntyi ympäri, selvitti kurkkuaan ja alkoi puhumaan selkeällä ja kirkkaalla äänellä.

- Hyvä herrasväki, se sanoi, tämä päivä on meille kaikille varmasti yhtälailla suruntäyteinen ja ikävä, mutta tahtoisin muistuttaa että te, hyvät naiset ja herrat - mikseivätpä myös lapsetkin - olette velkaa metsän ruhtinaalle, arvostetulle Ahmed-apinalle, 300 helmeä ja mikäli te ette maksa niitä, hyvä herrasväki, seuraavaan aamuun mennessä, lähettää Ahmed-apina parhaat perijänsä teidän kannoillenne ja silloin, niin, aivan varmasti silloin viimeistän te maksatte velkanne, jos ette muuten, niin antamalla henkenne, joista kunnianarvoisa johtajamme, Ahmed-apina, voi puhalluttaa ilmapalloja.

Saatuaan tämän kaiken kerrottua lähti kettu rivakasti takaisin kohti metsänreunaa, ja yhtä äkkiä kuin kaikki oli alkanutkin, oli ketun viimeinen hännänhuiskahduskin kadonnut metsän siimekseen jättäen vain hölmistyneet kyläläiset tuijottamaan peräänsä. Kun viestin sisältö oli mennyt hidasälyisimmänkin kyläläisen ymmärrykseen, oli kylässä jo sekasorto ja kaaos päässyt valloilleen kun jokainen kyläläinen kiireesti etsi uima-asuaan ja säntäsi kohti merenrantaa.

Ja niin koko sinnikäs kylänväki oli yhteistuumin etsimässä helmiä pienestä poukamasta, josta heidän käsityksen mukaansa edesmennyt helmensukeltaja oli helmensä sukeltanut, jotta saisivat maksettua nuo hirveät velkansa säästyäkseen karmaisevalta kohtalolta metsänhaltijan ilmapalloina. Harmi vain, että yksikään heistä ei osannut uida ja niin kaikessa tarmokkuudessaan jokainen kaikista kylän rannalle raahautumaan kykeneväisistä ihmisistä oli iltaan mennessä heittänyt henkensä ylväässä yrityksessään pelastaa oman ja lähimmäistensä nahan. Yön laskeutuessa kylän ylle kuului vain muutaman lapsen lohduton itku.

Seuraavana aamuna metsän keskelle vievältä polulta saapui kolme kimalaista ja yksi kärpänen täysissä sotavarustuksissa. Huomatessaan ettei kylän väki ollut onnistunut velanmaksutehtävässään, lähtivät he etsimään kyläläisiä, jotta voisivat uhrata heidän henkensä ja tehdä niistä ilmapalloja. Kimalaiset löysivät itkevän ihmislapsen, tökkivät tätä muutaman kerran myrkyllisillä pistimillään, mutta tajutessaan, että lapsi ei välttämättä pariin kimalaisenpistoon kuole, etsivät lähimmän sekatavarapuodin ja ottivat pari pussillista erivärisiä ilmapalloja.

Saatuaan ilmapallot metsän ylväs hallitsija, Ahmed-apina, tokaisi lakeijoilleen, että oikeastaan nämä ilmapallot olivat paljon parempia kuin ihmisilmapallot tai helmet.

Tähtien valo valuu ilmakehästä läpi, taittuen ja vääntyen, kauniisti tuikkien. Jo vuosituhansia ovat ihmiset kallistaneet päänsä näitä valopisteitä kohti, milloin rukoillen toivo sydämessään roihuten, milloin konkreettisesti suuntaa hakien taipaleidensa varrella. Näihin yötaivaan ilmiöihin ovat varmasti jo ensimmäiset ihmissuvun edustajat liittäneet niin ajatuksia kuin kysymyksiäkin; voittoisalla hetkellä huutanut niille kiitostaan kun taas tappion aikana kironnut koko maailman niiden alla.

Suuret tunteet, jotka ovat tähtiin liittyneet, ovat hyvin ymmärrettäviä, sillä mikä voisikaan olla yhtä aikaa niin arkista ja jokapäiväistä ja silti samalla niin taianomaista ja kiehtovaa kuin nuo päällemme vain öiseen aikaan ilmestyvät valoilmiöt. Meillä jokaisella on varmasti edes yksi muisto tai yksi ajatus, joka liittyy jollain tavoin tähtiin ja avaruuteen.

Vaikka tietomme näistä asioista on lisääntynyt niin siltikään ne eivät ole menettäneet tunteisiinvetoavaa vaikutustaan ja usein ne ovat osana ihmisten käsitystä siitä, mitä romanttinen on. Jotta voisimme ymmärtää näitä tunteitamme näitä kaasupalloja kohtaan, meidän täytyy ymmärtää sitä historiaa, joka meillä niiden kanssa on. Tämän takia olenkin päättänyt kysyä muutaman kysymyksen alan asiantuntijalta, Mikolta.

Hei Mikko! Näin astronomian ja tähtienvälisen aineen fysiologian erikoisasiantuntijan ominaisuudessa, mitä haluaisit ensimmäisenä kertoa lukijoillemme ihmisten ja tähtien välisestä pitkästä ja kiihkeästä suhteesta?

- Tähdet on kirkkaita. Ihmiset ei aina. -_-

Tämän loistavan, zenmäistä viisautta sisältävän aloituksen jälkeen onkin hyvä siirtyä itse aiheeseen! Kävellessämme öiseen aikaan ulkosalla, tähtien loistaessa yllämme, koemme usein syvää kaipausta rakkaidemme luokse. Miksi tällaiset tunteet yhdistetään ihmisten - tai ainakin länsimaisten ihmisten - keskuudessa tähtikirkkaiseen yöaikaan?

- Syytän valtiota.

Eli mielestäsi tähdillä itsellään ei ole vaikutusta tässä asiassa, vaan yhteiskunta on ajanut meidät sellaiseen tilaan jossa ainoa mielen toimintamalli on kuvailemani kaltainen?

- Olen sitä mieltä, että kurkotus taivaalle on ihmisen viimeinen yritys päästä pois tästä tuhoon itseään työntävästä yhteiskunnasta, jota likaiset ajatukset ja rappeutuneet toimintamallit työntävät eteenpäin. Viimeinen yritys löytää jotain pyhää, jotain jumalallista.

Se oli kovin tyhjentävä vastaus. Mikä on se asia, joka sai sinut kiinnostumaan tähdistä?

- Niiden symbolinen merkitys. Sitäpaitsi, miten jokin, joka on niin kaukana, voi tuntua samalla olevan niin lähellä.

Niin, tähdethän ovat samalla niin jokapäiväisiä ja silti niin kaukana arjesta, kuin mikään voi olla. Tässä taisikin olla kaikki minun kysymykseni tältä erää. Näin loppuun voit, jos haluat, sanoa vielä muutaman vapaavalintaisen sanan lukijoillemme.

- *tuhinaa* ijööö

Kiitoksia kovasti tästä haastatteluhetkestä! Toivottavasti koit tämän yhtä valaisevaksi retkeksi kuin minäkin!





...ja kun kuu säteensä luo alas taivaalta, voi sitä siltaa pitkin kävellä ja löytää itsensä.

Kirjoittelin pari tyhmää, huonoa vitsiä Tony Halmeesta.

---

Tony Halme käveli Helsingin kadulla kun yhtäkkiä pieni somalialaista alkuperää oleva mies juoksi hänen pyllynsä sisään. Asiasta kimpaantuneena Tony huudahti äkäisenä pyllyssään lymyilevälle miekkoselle muutaman valitun sanan sanojen "exit" ja "only" tarkoituksesta.

---

Ala-astevierailunsa jälkeen Tony Halme joutui poistamaan kuusi alle 10-vuotiasta, englanninkielentaidotonta lasta peräsuolestaan.

---

Tony Halme oli sammunut maahanmuuttajien yökerholle ja koska paikalla ei ollut enää muita kuin hän ja yökerhon omistaja, päätti yökerhon omistaja - homo ja hyväksikäyttäjä kun oli - käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kokea hieman seksuaalista mielihyvää tuon lihaksikkaan valkoisen miehen avulla. Hitaasti hän veti ensin Tonyn ja sitten omat housunsa alas, otti jäykistyneen siittimensä ja työnsi sen peräreiästä sisään: samassa Tonyn peräsuolessa sijaitsevat hampaat pureutuivat yhteen ja katkaisivat maahanmuuttajataustaisen yökerhonomistajan peniksen.
- Etkö osaa lukea?! huusi Halmeen peräaukko vihaisena niin että peniksenpalat lentelivät tuskasta karjuvan yökerhonpitäjän paljaille reisille.

---

Huonosti pyyhitty pylly koitui sadan ihmisen kohtaloksi, kun elokuvateatterin yleisö erehtyi hämärässä luulemaan kansanedustaja Tony Halmeen persettä ulko-oveksi.

---

Entisen vapaapainijan on vielä tänäkin päivänä vaikea puhua nuoruuttaan ja lapsuuttaan varjostaneesta tragediasta.

"Se... se ei ollu helppoo... tiedätkö ku sä joudut joka päivä kohtaa sen... meet kakalle ja kaikki on ok, mut just ku oot lopettamassa, ni se kakka hyppääki takas sun reiästä sisälle ja pahimmillaan sä oot sit siellä vessassa loukussa tuntikausia ennenku sä oot onnistunu vetää tarpeeks nopeesti."

Hei vain! Tänään minun on tarkoitus haastatella koiria, sillä ei liene mikään salaisuus, että koirillakin on korvat! Näitä korvallisia eläimiähän me kaikki rakastamme ja silitämme, koska niiden karvat tuntuvat oikein mukavilta käsiämme vasten, ja muutenkin ne ovat sellaisia eläimiä joista pidämme!

Halusin vieraakseni erään collien ja sitten erään mäyräkoiran, mutta valitettavasti minulla ei ole sellaisia täällä, sillä en itse omista koiraa laisinkaan. Onpa kellokin jo melkoisen paljon, joten en viitsisi tästä huoneesta lähteä pois; haastattelu saa siis kelvata ilman toista osapuolta. Mutta eiköhän tässä ollutkin jo pohjustusta kerrakseen, kysymysten pariin siis!

Hei hauva! Tässä alussa jo kerroinkin rakkaille lukijoillemme lajinne korvallisuudesta, tahtoisitko lisätä sepustukseeni jotain tai löytyisikö sinulta aiheeseen liittyen hauskoja sattumuksia ja kommelluksia, joita elon matkalla käydessä on eteen tupsahtanut?

- (ei vastaajaa - ei vastausta)

Kas, kellohan jo rientääkin, riennätkö sinä?

- (ei vastyaajaa - ei vastausta)

Valitettavasti haastatteluaikamme onkin jo loppumaisillaan, tahtoisitko lähettää vielä terveisiä lukijoillemme?

- (ei vastaajaa - ei vastausta)

Näin siis vastaili koira.

Hei! Tänään katsoin väärin, että tuossa minun kuvani yläpuolella lukisi sanan "laatija" sijasta sana "luoja". Ihmettelin hetken, mutta sitten ymmärsin lukeneeni väärin. Tämä asia tapahtui hetki sitten ja nyt huomasin olevani huoneessa, jossa on valoja; toisiaan vastassa olevia valoja, jotka heikentävät toistensa muodostamia varjoja ja poistavat kontrastia tästä huoneesta.

Kontrastia tästä maailmasta poistaa myös se tosiasia, että sanat, joita sanomme, ovat pienien asioiden isoja kasoja, niinQ kirjainten, äännähdysten, tavujen, henkäysten, taukojen ja puuskahdusten pinoja. "Tissi" on aika hauska sana, mutta sana "tiski" ei ole yhtä hauska koska se aiheuttaa mielikuvan jostain huomattavasti ikävämmästä asiasta; semmoisesta johon liittyy ajatuksia työstä ja liasta eikä niinkään EROOTTISESTA SEKSUAALI PORNOSTAAAAHH!! "Piski" on myös hauska ilmaus koirasta, eikä sekään ole sanana tai sanottuna niin erilainen kuin "tissi" mutta sen hauskuusarvo lienee aivan muissa asioissa.

UAAAAAAUUUAA!! :)

BTW. Oikeasti ne valot muodostavat lisää kontrastia tähän huoneeseen.

Tämän ensimmäisen syväluotaavan haastattelun kohteena on nuori mutta rohkea, elämää nähnyt omanvertansa määrän, Jussi.
(Jussi tahtoo tähän väliin ilmoittaa että mielellään käyttää itsestään nimitystä "Oman elämänsä sankari")

Moi Jussi! Olet töissä Arlainstituutissa, mutta sinulla on pitkät hiukset
(melkein). Kuinka monesti sinulle on huomautettu tästä asiasta ja
liittyykö siihen olennaisesti jotain hauskoja sattumuksia tai tarinoita?

- Mä tajusin silloin kun olin 13 et mä en haluis mennä armeijaan, mut mä en sillonkaan tunnustanut itteeni homoks.
Jonka takia en siis halunnut mennä siviilipalvelukseenkaanköön.
Luulin olevani erityinen ihminen, ajattelin olevani sekä hetero että
lesbo, mutta en bi. Joten silloin on jees mennä sivariin. Menin
kotipizzaan olin köyhä en halunnut leikata hiuksiani.

Vierelläsi on tällä hetkellä kasvi. Mitä haluat kertoa asiasta?

- Ei. En mielelläni puhu ajatuksista jotka koskevat sydämeeni kuin vihmova sade pieksee katonrajoja myrkyisän rannikkokaupungin
syksyisessä yössä lumiaurojen lentäessä lumihiutaleidenkaltaisesti pitkin maanteitä kuin sydämeni rippeet jotka ovat levinneet
pitkin tunteiden pientareita.

Mitä pidät tuosta lehmätaulusta (tosta)?

- Mä uskon että tuon punkkarityyli sopii hyvin ton peilin kautta tulevaan vihreeseen muodostaen värien harmonian.
Välillä minusta tuntuu että tuo kuono muistuttaa leobardin naamaa. Oikeesti muuten muistuttaa.

Seuraava kysymys koskee sinun arkoja alueitasi. Kuinka useasti olet tehnyt sen, mistä puhut aina kun puhut
asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä, eli kuinka useasti tunnet olevasi oikeassa?

- Mä en tunne käsitteitä oikea tai väärä. Mulle kaikki on oikeata ja väärää ja sieluni harmonia ratkaisee kaiken, se on oikeaa!

Tässä olikin kaikki kysmykseni, toivottavasti pidit tästä matkasta mielesi syövereihin yhtä paljon kuin minä pidän aina joskus sipsien syömisestä.
Haluatko vielä sanoa jotain lukijoillemme?

- Työmoraalin kunnioitus!

Olen pistänyt (I have margedted) merkille IRCK GALLERIA (IRG GALLERY OF FINLANDS YOUTHS) nuoriso yhteisössä tapahtuvaa (happenings) ANTI KHRISTILLISEN ILMIÖN NOUSUA (the RIESENING OF ANTI CHRISTIANITY PHENOMENOM)!!! Tämä vakava (serious) nuoriso asia pitää (must be noted) tulla huomatuksi nuorisomme aikuisen väestön silmiin nähtäviksi (youths adultds peoples eyes seeings)!!! Pyydän että allekirjoitat tämän vetoomuksen (i'm wishing that you sing this pulling now) ja lähetät sellaisen nuoren jonka tiedät olevan IRCK GALLERIAN ANTIKRISTILLISEN ILMIÖN KOURISSA TAI IRCK GALLERIAN ULKOPUOLISEN ANTIKRISTILLISEN ILMIÖN KOURISSA vanhemmille niin pikaisesti kuin mahdollista (send this to that yongs that is in ARMS OF ANTIGRISTIAN PHENOMENON OF IRCK GALLERY OR OF IRCK GALLERYS OUTSIDERS ANTIGRISTIANITYS PHENOMENONS ARMS adults)!!!

NUORISO ON TULEVAT AIKUISET (YOUTH IS BECOMMING ADULT)!

Isän maan Kodin ja Uskonnon nimeen (FATHERS LAND HOME AND RELIGION NAME):

Tapani (Tapani)

Haasta viisi juoppo kaveriasi

1. Minkälainen olet kännissä?

- Tyhmä, rauhallinen, kiva, hassu, idiootti tai kaikkea noita.

2. Milloin aloitit kännäämisen?

- Vähän ennen kuin täytin 16

3. Oletko kännipäissäsi lähtenyt jonkun henkilön matkaan jonka naama ei aamulla miellytä?

- Itseni.

4. Kuvaile juomistasi neljällä sanalla.

- Nam nam nam nam!

5. Mitä yleensä juot?

- Nestemäisiä aineita. Juomis juomisena kaljaa useimmiten.

6. Mikä on pahinta juomaa mitä tiedät?

- Varmaan joku kiinteä aine.

7. Oletko ollut alaikäisenä baarissa? Missä?

- En ole, viihdyin paremmin -20 asteen pakkasessa nautiskellen +36,6 asteista olutta.

8. Ketkä ovat vakio-juoppokavereita?

- Varmaankin Juha on se eniten vakio. Yleensäkin bändien jäsenet.

9. Kerro ärsyttävä piirre, joka tulee esiin sinusta kännissä?

- Ärsyttävyys.

10. Osaatko mielestäsi juoda?

- Kyllä mä yleensä nesteen alas saan.

11. Kerro pahimmista övereistäsi?

- Ehkä se on lumihankeen sammuminen tai sitten kaverin tuolin päälle oksentaminen, jonka jälkeen sammuin hänen vessaansa, jonka jälkeen valtasin sänkynsä, jonka päiväpeitteelle koin asiakseni syljeskellä.

12. Kerro noloin tekosi humalassa?

Kai se on tuo tuolin päälle oksentaminen tai hankeen sammuminen. Tai ehkä "älä kakkaa housuusi" -kehoitus korvaan kuiskaten jollekkin tuntemattomalle tyttöiselle baarissa.

13. Parhaat kotibileet tms. joissa olet ollut?

- Enpä hirveästi ole kotibileissä ollut.

14. Mikä on lempi juomasi?

- Juomisjuomisessa kalja, muuten kai vesi.

15. Tanssitko tai laulatko paljon humaltuessasi?

- Jonnin verran molempia.

16. Tappeletko kännissä?

- En. Joskus ehkä leikkimielellä vähän painimatsia mutta en varsinaisesti tappele.

17. Oletko usein poliisien kanssa tekemisissä humalassa?

- En.

18. Miten valmistaudut iltaan?

- Huonosti.

19. Mitä muut sanovat juomisestasi?

- Juo lisää.

20. Jos saisit valita, huomenna olisi vappu, juhannus vai uusivuosi?

- Juhannus.

21. Kuvaile tanssimistasi humalassa.

- Täysii!

22. Mikä on lempi biisisi humalassa?

- Kai joku tykki hewy-medal-biisi parahiten uppoaa.

24. Oletko hyvä juomaan väkeviä shotteina?

- Joo, mutta hyvyys mujuttuu tässä leikissä melko nopeasti huonoudeksi.

25. Lopuksi kerro paras drinkkivinkkisi tai mikä on sinun mieluisin sekoituksesi?

- Mieluiten sitä päänsä sekoittaa. Sanatkin toisinaan.

Haastan:

Miretta
comah
shayas
E-bunny
^iia

Joidenkin syövyttävien tuntien jälkeen aika paljastuu usein sellaiseksi asiaksi, jolla ei vaikuttaisi olevan minkäänlaista tarttumapintaa. Se ei ole erityisen konkreettista materiaa, joten helpompi olisi kai sanoa sitä joksikin muuksi kuin olevaksi; ehkä "kuluva" olisi oikea termi ajalle. Mehän tietenkin olemme aina siinä rajalla, jossa energiat paiskautuvat toisiinsa luoden joka hetki uuden maailmankaikkeuden ja hetken. Tai vaihtoehtoisesti repeämäkohdassa, jossa tulevaisuus repeytyy menneisyyksiksi.

Ajan suunta itseensä nähden ei varmaankaan ole yhtään enempää kuin meidän suuntamme itseemme nähden ja jos me ollaan ajassa, niin onko silloin meilläkään suuntaa? Eikö suunta vaadi vertailukohteekseen jotain?

Hä?

Miten moni ottaa yölisää?

- Kaksi: Jumala ja Jeesus.