Taivas täyttyy,
pilvipeite repeää.
Usva täyttää,
kaiken haalistaa.
Ei aina löydä,
tietä aidon hyvyyden.
Vain katkeruutta,
joka tien sen heijastaa.
Tuska täyttää,
joka sielun, sydämet.
Suruharsoon
naamat kätkeytyy.
Tuo pieni lapsi,
joka leikkeihinsä piiloutuu.
Tuntee surun
ja murheen läheisten.
Vielä joskus,
hyvyys täällä palkitaan.
Vaikkei aina,
paha palkkaa saa.
Vielä joskus,
rauhan täällä saavuttaa.
Kaikki kiire,
joskus katoaa.
Kukkasia
on päällä arkun valkoisen.
Ruusun siihen,
lapsi laskee huokaisten.
Siellä isä,
joka aina hyvän mielen toi.
Jo päällä pilven,
hän lastaan katselee.
Vielä joskus,
hyvyys täällä palkitaan.
Vaikkei aina,
paha palkkaa saa.
Vielä joskus,
rauhan täällä saavuttaa.
Kaikki kiire,
joskus katoaa.
Älä itke pieni lapsi,
hetken kestää elämä.
Älä itke pieni lapsi,
ota vastaan ystävä.
Älä itke pieni lapsi,
vaikka koskee kaipaus.
Usko silti, maailmassa,
vielä voittaa rakkaus.
Lapsi halaa,
äitiänsä rutistaa.
Hiljaa kuiskaa:
"Kyllä tästä selvitään."