Näin aika kammottavaa unta.
Kuulimme Anulta, että meidän luokalta oli karsittava yksi ihminen, koska meitä oli liikaa.
Erinäisistä syistä meitä oli erotuslistalla minä, Petja, Mimmi ja (Joona?)
Olin istuttamassa koivua pihalle, kun Anu tuli paikalle.
Juttelimme mahdollisesta erotuksesta ja Anu sanoi, että olen valitettavasti ensimmäisten lähtijöiden joukossa.
Ymmärsin asian, sillä minut oli viimeisenä hyväksytty luokalle (näin on todellisuudessakin.)
Puhuin Petjan kanssa asiasta. Olimme aikalailla kusisukassa jokainen "lähtijä".
Lähdimme koulun pihalta pienessä pakettiautossa. Kyydissä oli minun lisäkseni Petja, (Arla?), Joona sekä Joonan isä ja setä.
Jostain syystä Joonan ja tämän sukulaisten välille kehkeytyi kunnon riita.
Riita päättyi siihen, että jätimme Joonan kyydistä keltaoranssin kerrostalon kohdalla (luokittelin paikan Härmäläksi) ja katsoessani Joonaa, huomasin hänen nenästään valuvan verta.
Kun saavuimme takaisin koululle, itkin.
Itkin, Itkin ja Itkin.
Tiesin, että jos joutuisin jättämään ryhmäni, täytyisi minun vaihtaa kouluakin.
(Tämä olisi johtunut vain siitä, etten yksinkertaisesti olisi pystynyt vain seuraamaan sivusta luokkalaisteni toimintaa.)
Uneni päättyi "pääsykokeisiin". Joku vieras tyttö epäonnistui kokeessa.
Sitä ei selvinnyt, kuka meistä neljästä joutui lähtemään.
Että varokaa vaan. Ehkä vielä joskus kuulemme Anun sanovan: "Joku teistä täytyy erottaa."