Voi että osaa ihminen taas angstata. Tällä hetkellä mikään ei taas kiinnosta, koulu on jostain syvältä, ja varsinkin täällä korvessa kököttäminen itsekseen alkaa kyrsiä, ja kovasti, taas vaihteeksi. Oloa ei auta yhtään, että huomenna olisi tarkoitus mennä hampilääkärille revityttämään pois toinenkin viisaudenhammas. Juurihan se ensimmäinen revittiin T.T (ennen joulua, mutta silti..). Sattuu jo pelkkä ajatuskin. Noh, elämä jatkuu blaablaablaa, onneksi kulta tulee ehkä viikonloppuna. Huom, ehkä. Odotan innolla sitä milloin tämä joku teiniys lähtee pois minusta, on inhottava olla näin emo.
Jaa, tämä taisi kyllä jäädäkin tähän, koska äitirakas haluaa itse nettiin. Sitä se teettää, sivistyksen ulkopuolella asuminen. Kun vielä tapahtuisikin jotain kertomisen arvoista, voisi tännekin kirjoittaa niitä ylös koska muuten en pidä kirjaa elämästäni (jota siis ei ole).