IRC-Galleria

4. Verimaa, Isanmaa (sotajumala)

Maamme Suomi verella lunastettu.
Soturit suuret sisulla siunatut.
Ei estanyt tuhansien jarvien jaat, ei huurasta hopeiset metsikot ikiroudan.
Kunniakkaiden sankarien voittokulkua.

Arvet ikuiset tuhkaan haudattiin,
kun vihollisveljet poljettiin, viimeiseen lepoon
maamme mullan uumeniin.

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...

Tulisateessa voima punnittiin.
Tuoni loi leiman vihollisiin punaisiin.
Lunastus verinen, itsenaisyys ikuinen.
Ei toista sukupolvea vastaavaa...

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...

2. Meidan Maa (sotajumala)

Valtakunta voiman tahdon ylpeyden.
Maa kallis rakas pohjoinen.
Pieni kansa sinivalkoinen. Omaa sisun, tahdon ja rohkeuden.
Alla taivaan kirkkaan puhtoisen. Veri virtaa leijonan rautaisen.
Veri virtaa leijonan rautaisen.

Riutui kansa alla vallan punaisen. Pakotti taistoon puute rikkauden.
Karsimys ja kurjuus ei vienyt unelmaa vapauden.

Routaisen maan kallis hinta. Tuhansien kuolleiden veren virta.
Kotimme alla ristin sinisen. Meidan maa sinivalkoinen.

Ajoi ahdinko taistoon viimeiseen. Lauloi lyijy tiensa viholliseen
ylivoimaiseen.

Valtakunta voiman, tahdon, ylpeyden. Maa kallis rakas pohjoinen.
Pieni kansa sinivalkoinen. Omaa sisun, tahdon ja rohkeuden.
Alla taivaan kirkkaan puhtoisen. Veri virtaa leijonan rautaisen.
Veri virtaa leijonan rautaisen.

Kun lippu salkoon nostetaan. Esi-isien urotyot muistetaan.
Veri viitoitti vaylan vapauteen. Loi uskon uuteen huomiseen.

Routaisen maan kallis hinta. Tuhansien kuolleiden veren virta.
Kotimme alla ristin sinisen. Meidan maa sinivalkoinen.

TALVI Moonsorrow

Kuuletko tuulen vuoria jäytävän?
Jäälinnoissa talven yksin se ulvoo.
Vapautettu pakkanen pian meidät saavuttaa.
Rautaportit avautuu, on aika kuoleman.
...kun syksy vaihtuu talveen.

Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!

Tunnetko poltteen jäisen peitteen
hyytävän sisimpääsi?
älä katso valkeutta vaan kohtaa pakkanen
tuhoava lempeän taivahan.
...kun saapuu talvi ikuinen.

Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!

Kaikki lämp– katoaa, talvi tekee tuloaan,
vihreä saa vaipan valkoisen.
Pohjoisissa hoveissa on lumipeite ikuinen,
et kesää enää nähdä saa, vain taivaan kalvenneen.

Kylmä henkäys sammuttaa liekin ikuisen,
pohjoisen hoveissa on talvi armoton.
Jäinen kiille metsissä pian heikot lannistaa,
talvilinnain siimeksessä aikamme on koittanut!

Pakkanen on nälissään,
taivaanne se verhoaa.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!

Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Jo saapuu talvi ikuinen,
vihreä saa vaipan valkoisen.

Siivet katkaistaan, vastarinta murretaan.
Ei yksikään enkeli eloon jää.

Viiltävä pakkanen voiton saa,
lumi on peittävä pohjoisen maan.
Lehdet kalpenee, valittaen kuolee,
pilvet kerääntyvät katselemaan.

Paholaiset temmeltävät sydämessä talven,
väsymättä tanssivat valkoisissa saleissa.
Jo ikuinen talvi vallitsee,
sen loppua turha on odottaa.

Kuulkaa!
Lapset pakkasen!
Kuulkaa!
Tämä talvi on ikuinen!

KÖYLIÖNJÄRVEN JÄÄLLÄ (PAKANAVEDET II) Moonsorrow

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival...

"Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan n–yryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata.

poika ullakolla yksinään
isän ladattu ase kädessään
rinta raastaa julma tuska
kättä polttaa kylmä rauta

yksin istuu miettien
tätäkö on elämä ihmisen
ilma täynnä pelkoa
tuskaa ja epätoivoa

hiljaa ovat kiusaajat
vaikeina he pois katsovat
vanhemmat arkun vierellä
kynttilät ja kuva pöydällä

miksi teitte hänelle tämän
hän olisi valinnut elämän
lapsi häpeän lävistämä
poika mullan peittämä

häpeän lävistämä (t.rautiainen ja trio niskalaukaus)

lintu (t.rautiainen ja trio niskalaukaus)


tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen:

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan:

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

7. The Rain Comes Falling Down (sentenced)



now every single cloud becomes a raging storm
as I go seeking for the one I used to live for'
since your love was taken away
my heart's been beating empty beats
well, it will end tonight'
-the blade shall set me free
a steady hand with this sharpened cold steel
will help me wipe away this pain that I feel
the rain comes falling down
my life flows to the ground
no longer feeling the pain
my flame now fading away
the rain comes falling down
my life flows to the ground
no longer feeling the pain
my flame now fading away
so here I'm lying on these dead and bloody autumn leaves
waiting for death to take me where I want to be'
a steady hand with this sharpened hard steel
will help me wipe away this agony I feel
the rain comes falling down
my life flows to the ground
no longer feeling the pain
my flame now fading away
the rain comes falling down
my life flows to the ground
no longer feeling the pain
these leaves now becoming my grave
no longer feeling the flame
no longer feeling the rain

3. We Are But Falling Leaves (sentenced)


Think of your lifetime as one day
It's fading away
The shadows are growing long
Think of existence as a flame and death as rain
Storm clouds - they ride along

At life's eve our flames will cease
Eternally, unavoidably
Eventually all paths will lead
To the cemetery

We are but falling leaves in the air hovering down
On our way we are spinning around
Scattered fragments of time
Like beams of the light we are
That's all we are

Think of your lifetime as one year
Look autumn is here
Getting colder, the winter's impending
Your conclusion's drawing near-certain, austere
Yet is only the circles unending

At life's eve our flames will cease
Eternally, unavoidably
Eventually, all paths will lead to the cemetery
To the prior deceased

We are but falling leaves in the air hovering down
On our way we will hit the ground
Scattered fragments of time
Like beams of the light we are

Just when we realize that we are alive, we die


4. Her Last 5 Minutes (sentenced)


Must have been a week
Since she drew the curtains down
I don't know if it's night or day
And I don't care
Our hope seems so bleak
But she's pulling through somehow
While I'm trembling in dismay, in despair

I can see you're scared and tired of all this
I can see the torment, the damage it has done
Still we both know what the other alternative is
Not yet, the only one

The good moments are breezed
And there's nothing I can do
When it comes onto her again
And does it worse

She shivers like a leaf
As the waves of pain heave through
The ruthless bringer of the end
Fears, preserved

I can see you're scared and tired of all this
I can see the torment, the damage she has done
Still we both know what the other alternative is
Not yet, the only one

Don't go yet, don't yet go
Not yet, my only one
Don't go yet, I can't let go
Not yet, my only one

"I can't stop the light from flaming the curtains white."

onko kauniimpia biisejä kun noi, noh ehkä pari muuta senareiden biisiä

1. Noose (sentenced)

No way out of your misery
Alone in pain and agony
Lay depressed and hollow
One thought in your mind
-No Tomorrow

And then you had made up your mind
and thought it was your time
You left this world without shedding a tear
without hope, without fear

So you thought you'd just put your head
into the Noose and let it all go... and so you did
Oh yeah, you did

Now you come haunting every night
Calling my name until I...
wake up feeling this sorrow
One thought in my mind
- I will follow

I'll drink the booze to depress myself
then I take the rope and express myself
I'll leave this world without shedding a tear
without hope, without fear

Yeah, I think I'll put my head
into the Noose and let it all go... and so I will
Oh yeah, I will

I'll take the rope, just like you
and wherever you are, I'll be too

I think I'll just put my head
into the Noose and let it all go... and so I will
Oh yeah, I will

Vituttaa tää paskatauti ja oksennustauti. perkele.