Kotka. Hienoa taas. Oli varmaankin 200 katsojaa, joka on meidän mittapuulla ihan järjettömästi. Ja yhtyeen kannalta ihanteellinen yleisö vielä - tuollaiseen paikkaan. Tarkoittaen siis sitä, että yleisö kuunteli yhtyettä. :o
Soitimme aika uskollisesti jälleen ekan levyn biisejä, kun oli kuitenkin jollain lailla tollainen "dokauskeikka". Seuraavalla kerralla Kotkassa on pakko jo olla uusia viisuja soitettavana. Niinkuinminät ja vaiheet ja satuolennot on siellä jo kuultu.
Sotahullu, Yksinäinen, Seitsemäs tunti, Viimeinen surmanajaja, Vaiheita, Olenko koskaan kertonut?, Kuvitellaan taruolento, Vain vähän puhutaan, Hetket ennen minua, Niin kuin minä, Ei ole kysymyksiä.
Aika pitkä setti. Jonkun verran kohellusta, kun basarista tipahti pedaali ja kitarastani lähti äänet selittämättömistä syistä. Onneksi meidän ei koskaan tarvitse ollakaan mikään ammattitaitoinen orkesteri. Pienet kohellukset sallitaan. Henkalle sallitaan myös "Olenko koskaan kertonut?" -kappaleen b-osan sointujen kertaaminen live-tilanteessa. Se on jokseenkin huvittavaa, että herra kääntyy minun otelautaani päin kesken biisin. Hih.