Ensimmäistä kertaa Yo-talolla, siis lavan puolella.
Keikka ei ollut ehkä tunnelmaltaan (eilisen johdosta) kaikkein mainioin, mutta soiton puolesta homma meni aivan hyvin. Heikki valitteli Porin maistuvan vielä suussa.
Ehkä osavaikuttaja tunnelmaan oli se, että Vesan säädöt nauhakaikulaitteen kanssa oli muuttuneet täydellisestä infernaaliseksi kierroksi Hollywoodin aikaan. Jouduin ohittamaan ketjusta tärkeän lenkin.
Yo-talollakin oli mukavaa, että yleisö vaivautui eturiviin ja muutenkin täytti salia edestä päin. Se ei ole aina niin selvyys.
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Vaeltajasydän /
/ Kultainen palomino /
/ Olen tuottanut surua /
/ Kummitusjuttuja /
/ Päiväni jumalana /
/ Radio Suomi soi /
/ Vaiheita /
/ Kosketus /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Kaanaan vesitornilla /
Riittää kun kolme ihmistä taputtaa encorea... Hmm. No me nyt kuitenkin sen soitimme. Ehkä se oli ansaittua siltikin.
Loppureissusta on sitten enemmänkin kertomista. Autosta puhkaistiin puukolla eturengas. Sen ansiosta edessä myös sakkolappu. Täydellistä. Heikki onneksi käytännön miehenä osasi moisen vaihtaa.
(Soundin mukaan keikka ei ollut näin hyvä. Hahaa.)