Alkuun saimme kunnian tehdä Olavin soundcheckin, koska Krogerus ja Kämppy olivat huorauskeikalla Suutarilassa, sekä Ola itse jossain elokuvayhteyksissä. No, eipä siinä paljoa aikaa jäänyt kenellekään tsekata kun screeniä revitään alas kesken biisin, jotta saisi katsoa Suomen ja Neuvostoliiton välistä jääkiekko-ottelua Quebecistä. Se päättyi huonosti.
Siihen nähden oli hyvä, ettei tavaraa lennellyt lavalle. En puhunut jääkiekosta lainkaan, olin viisas. Sen sijaan puhuimme taas Heikin hevosiin kohdistuvasta fiksaatiosta... ja kuolleista eläimistä.
Täällähän olis siis ilmaiskeikka, joku juhla kai Amarillolla. No, ainakin porukkaa riitti. Toinen totuus on se, että suurinta osaa paikalla olleista kiinnosti enemmän seinän takana kuulunut jumputus. Sitä nuorison tanssimusiikkia. Hih. Ehkä meihinkin kohdisti katseensa 60-80 ihmistä aktiivisesti.
Soitimme ensimmäistä kertaa kokoonpanolla, jossa mukana olivat Pauli ja Jussi. Olavikin kävi heilumassa lavalla jonkin aikaa. Liekö soittanut 'Kosketuksen' rummuilla (yhyy, Heikki soitti tyhjää kaljapulloa helistimenä ja lauloi taustoja). Lisäksi Olavi veti kiipparit 'Suruun'. Jirin piti tulla tekemään se, mutta Imatralla sitten.
Settilistasta ei olisi mitään muistikuvaa, jos ei olisi todistusaineistoa.
/ Hollywood / Rakkaus on jättänyt Maan / Vaeltajasydän / Kultainen palomino / Kummitusjuttuja / Olen tuottanut surua / Radio Suomi soi / Vaiheita / Kosketus / Ei ole kysymyksiä /
Show meni yllättävän raivokkaasti, vaikka kokoonpanolla onkin ollut tapana elää aikalailla. 'Suru' ei oikein tahdo avautua keikoilla. Jos yleisöä voi yhtään lukea. 'Hollywood' ei toiminut alkuun kovinkaan hyvin tällä kertaa, 'Kosketus' oli kohtuuhyvin hallussa. Olavilla on siihen hyvä ote.
Maailman hiljaisimmat jatkot on nähty. Vesa herätettiin aamiaiselle omituisella hypyllä. En ole antanut sitä anteeksi! Hysteerista oli aamiaisella..