IRC-Galleria

Kummallista oli se, että jouduimme luopumaan OU-yhtyeestä ja kasaamaan itse kaikki kamamme. (Ne mitä meillä edes sattuu olemaan.) Se aiheutti hyvin erikoisia tunteita. Onnistuimme silti.

Viime hetkellä sain ilmoituksen, että yhtyettämme saapuu supportaamaan The Kerkotz -salanimellä esiintyvä yhtye, joka paremmin nimellä Bloodpit tunnetaan. Edellinen laulaja ei oikein pysynyt ruodussa festivaalilavalla, Henry's Pubin lavalla esiintynyt laulusolisti ei kaatunut tietääkseni kertaakaan. En toki katsonut keikkaa, olihan desibelimäärä noin 140 ja kompressori kaikessa punaisella. Kiitämme herroja bassokamojen lainasta. Liekö rumpukamojenkin.

Oma konserttimme alkoi toki myöhässä, koska aikataulut eivät koskaan ole luotettavia.

Valojen kanssa hiukan hämmennystä, kun ei spotteja paikassa ole, ja katossa on jotkut loisteputkia vastaavat... Niitä vähän vissiin himmenneltiin.

Alku oli hämärä, olihan yleisön puolella kaksin kappalein nykyisiä yhtyeen jäseniä. Entisistä puhumattakaan. No, molemmat pääsivät (joutuivat) suorittamaan soittotehtäviä myös tänä iltana. Olavi parkkeerasi lopulta lavan vierelle ja asteli sieltä lauleskelemaan stemmoja ja soittamaan tambua aina tarvittaessa. Olavi oli vapaalla. Hahaa.

(settilista sisälsi ainakin öö... hollywood, rakkaus on jättänyt maan, radio suomi soi, kummitusjuttuja, vaeltajasydän, olen tuottanut surua, kultainen palomino, kaanaan vesitornilla, päiväni jumalana, kosketus, vaiheita, ei ole kysymyksiä, viimeinen surmanajaja. encoret saattoivat olla: olenko koskaan kertonut? ja ilta huvipuistossa.)

Pauli ei ollut soittanut mukanamme noin kuukauteen, ja oli hiukan hukassa Vesitornissa (maailman hienoin soolonaloitussävel...) ja etenkin Surussa. Siinä ois hiukan ollut parannettavaa. Intro meni ihan vituilleen. Jussi ei tainnut soittaa yhtään väärää säveltä. Eikä pahemmin luntannut enää papereistakaan. Olemme edistyneet.

Loppupuolta lähestyttäessä meininki kuitenkin voitti tekniset heikkoutemme. Tosin tekniikkaan liittyen, bassorummun osastolla tapahtui jotain kummallista. Jouduimme kiertämään muutaman extra-kierroksen Olenko koskaan -bridgeä. Hahaa. Heikki huuteli vaan, että 'vielä yks kerta.... vielä yks kerta'. Niin just.

Oli mahtavaa, kun yleisö oli oma ja jaksoi seurata koko reilun tunnin, eikä ollut kännihuutelua. Loppuun vielä takuuvarmat 'Olenko koskaan kertonut?' ja 'Ilta huvipuistossa' (Henkka bassossa kutsuvieraana hih). Encore-huudatuksessa Wallu on kyllä aika loistava. Samoin ihan alkuspiikissäkin, hehkutus oli hiukan jopa ylimitoitettua.

Oikein hyvä tapahtuma, mukavaa oli kun kaikki hahmot pääsivät lavalle. Etukäteen oli tullut hiukan sekaannuksia siitä asiasta. Haa. Doublebooking-väärinkäsitys.

(ja jos jollakulla on kuvia keikalta, niin lähettäkää minulle)