IRC-Galleria

Edellisen levyn julkaisusta on jo 2½ kuukautta, on siis aika mennä uudemman kerran studioon. Olen päässäni mietiskellyt uuden kokonaisuuden sisältöä - toki ennen kaikkea tyylilajia ja yhdistävää tekijää. Jussi on lupautunut ääniteknikoksi - soittaahan tuo nykyään jo bassoakin. Mitälie vielä?

Yleinen linja tulee olemaan hiukan rokimpi ja vauhdikkaampi kuin "Rakkaus" -albumi. Ainakin sen suuntaisia ajatuksia tuli ennen studioonmenoa ja jälkeenkin.

Tiistaina 8.7. kokosimme kamat iltaa vasten, ja ajattelimme samalla treenata tulevaa keikkaa varten puoliteholla. Tavarat eivät ihan olleet luotettavia, niinpä jätimme treenailut keikkapäivälle.

Päätimme, että minä soittelen akustisella taustalle ja huutelen Heikille vain mikrofonin läpi toisesta tilasta. Ehkä on helpompi siten myös kuunnella Heikin otot äänitysvaiheessa.

Keskiviikko 9.7.:

Klo 13.40. Äänitykset Heikki halusi aloittaa 'Soitat vain öisin' -kappaleella, vaikka minä sitä vastustinkin. Ensisijaisesti sen takia, että se oli mielestäni liian hankala ensimmäiseksi. Myös osittain sen takia, että mielestäni ei koskaan saisi aloittaa äänitysaamua 'tärkeimmällä' asialla. Toki jokainen laulu on jollain mittarilla tärkeä, mutta 'Soitat vain öisin' on liiankin tärkeä. (Noh, tämä kaikki selvisi rumpalillekin, hänen halutessaan tehdä laulun uusiksi torstaina.)

Klo 14.20. Seuraavaksi oli myöskin aiheellista tehdä entuudestaan tuttu laulu. Kappale, jota olimme treenanneet noin vuosi aikaisemmin yksissä treeneissä. Eli ihan aktiivimuistissa oli. No ei, hyvin Heikki sen muisti lopulta, joitain pieniä yksityiskohtia piti itsenikin tarkentaa. Onneksi mä soittelen 'tulevaa katalogia' läpi aika usein, joten ei pääse unohtumaan.

Biisi itsessään on alunperin ajateltu hyvin kaksijakoiseksi - eräänlaiseksi yhdistelmäksi Stray Cats -henkistä nopeaa rockabillyä ja aavikkorockia. A-osissa Heikillä olikin komppi tiedossa, kertosäettä vähän fiilisteltiin. Puolitempoa ja iskuja korostaen. Jako toimii hienosti. Outroon oli treenattu Paulin ja Henkan kanssa duuriin siirtyvää mättöä sekä genrelle tyypillinen bassotauko. Ja lisää mättöä.

Klo 15.00. Päätimme treenailla maailman tyhmimmän ja käytetyimmän sointukierron ympärille rakentamaani tykitystä, joka yllättäen innosti ympäröivää trioa kovastikin. Heikin kanssa hiukan väännettiin ideoita 'kertosäkeeseen', mutta eipä siinä kauheasti epäselvää ollut. Heikillä oli selkeä kuva kappaleesta. Pituutta tekeleellä on ehkäpä minuutti neljäkymmentä. Haa! Tämä ei kyllä ole ajatuksissa albumille - saa nähdä onnistunko tipauttamaan. Tämä muistuttaa ehkä _hiukan_ Risto-yhtyettä, mutta riffin soittotyyli tuo mieleeni myös Jane's Addictionin 'Ritual de los habitual' -albumin jonkun raidan. Hmm. Noh, Juha taisi sanoa, että tuo sointukierto on kuultu niin monesti, ettei se haittaa.

Klo 15.20. Auton parkkikiekkoa käydään kääntämässä noin tunnin välein, onhan Transhotellillamme hiukan huonoja kokemuksia Tampereen pysäköinninvalvonnan kanssa.

Yksi pariin otteeseen treenattu rocklaulu on lähes syntynyt aiheen pohjalle. Tai no, samoihin aikoihin, ja lause tuntui sopivan samaan aikaan tekeillä olleeseen kertosäkeeseen. Nimiä ei vielä luovuteta yleiseen tietoon, mutta kyseessä tulee olemaan seuraavan albumin päätösraita, melko tukevasti soitettu sellainen. Jäimme kuitenkin miettimään vielä sovitusta, olisiko aihetta keventää.

Ennen puoli viittä luovutamme, ja alamme treenata illan Ruma-keikkaa varten. Uusi riffibiisi päätetään treenata soitollisesti siihen kuntoon, että tarvittaessa sen voi roiskaista esim. keikan lopuksi. Minulla on siihen nimikin, joka on hyvin Kari Peitsamo -henkinen, musiikillisesti saattaisimme viedä laulun myös Dave Lindholm -suuntaan. Heikki (muistaakseni) saa idean, että soitamme biisin alkuun varsin rockuskottavat iskut. Hyh. Juha ehdottaa vielä vuorottelevia kitaroita riffille. Kammotus!

Setti lävitse kerran, ja parit biisit varmuudeksi uusiksi.