IRC-Galleria

Jaahas. Taas vähän venynyt tämänkin kirjoittaminen.

Kalliossa Tejan järkkäämällä Mascotin keskiviikkoklubilla ilmaiskeikka.

Olimme paikalla yllättävän ajoissa, mutta PA ei ollut. Kaiken piti olla valmiina klo 17 kun saavumme, mutta paskat. Tuli kohtuullinen vitutus, kun kaveri ei ollut saanut monitoreja eikä mikkejä pystyyn päivän aikana. Siinäpä meni sitten se soundcheck-aika. Etenkin ärsyttävää, kun muutenkin tiedettiin, että laitteisto tulee olemaan ties mitä. Ja miksaaja ei tunne yhtyettä yms.

Sitten alkoi kerääntyä, minun akustinen oli pamahtanut rikki. Sähkökitaroissakin oli jotain elämää. Pauli ei ehtinyt edes tähän lyhennettyyn check-hetkeen. Kaikki toimi jokseenkin, päätimme lähteä hetkeksi pois, ja tulla ennen keikkaa tsekkaamaan linjat. Joku lupasi laittaa ja tsekata monitorit, ja pistää loput mikit pystyyn siinä välillä.

No, eipä ollut mitään tsekattu ennen keikkaakaan vielä. Siinä sitten hikisesti katsotaan hommia, monitoripyynnöt menevät kuuroille korville. Ja just minuutteja ennen keikkaa hirveä säätö, kun Heikin akustistakaan ei sitten tsekattu kunnolla ajoissa. Paristo on väärinpäin. Jes! (Ei osoitella syyllisiä.)

Just lavalle mennessä Heikki ilmoitti: 'Mites se yks biisi jota mä en ole koskaan soittanut?' Joku kerettiläinen ehdotti ääneen, että 'ei soiteta sitä', mutta onneksi yhtye ei tässäkään asiassa ole demokratia. Kävimme 'Puhu kanssani nyt' -laulun nopeasti Heikin kanssa läpi. Ilmoitusluontoisesti, että 'kyseessä on 3/4, vähän kolistelua sinne sekaan ja loppuun pitkä tauko ja lasket 1-2-3-2-2-3 ja mättöä määrä X'.

Soittelin sitä siinä vähän, kun Henkkakaan ei muistanut koko biisiä loppuun asti. Lupasin kompata biisin aikana homman lävitse. Näissä hommissa tulee esille Heikin varmuus ja pelottomuus, joka varmasti juontuu hommista joita hän tekee sivutoimisesti kuulemma. Haha. Kaikki eivät lähtisi vetämään keikalle täysin tuntematonta biisiä, jossa on vieläpä kaiken maailman rumputaukoja.


/ Et saisi tietää /
/ Päiväni jumalana /
/ Vaeltajasydän /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Radio Suomi soi /
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Olen tuottanut surua /
/ Kummitusjuttuja /
/ Kultainen palomino /
/ Vain vähän puhutaan /
/ Kosketus /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Ilta huvipuistossa /
/ Olenko koskaan kertonut? /
/ Puhu kanssani nyt /


Oho. Kirjoitettuna ihan jumalattoman pitkä setti. Hahaha. Ei se soittaessa siltä kyllä tuntunut, onhan tuolla nuo muutamat tosilyhyet seassa.

Alunperin olin kaavaillut vieläpä aloittavani 'Alain Delonilla' yksin tai Jussin kanssa, ja lopettavani yksin 'Olen nähnyt taas niitä unia' -teokseen. Haha. Se olisikin ollut sitten jo 19 biisin setti. Nyt oli VAIN 17. Delonia ei ehditty kuitenkaan treenata, eikä se olisi soolona kuin laimea versio alkuperäisestä. Ehkäpä sitä ei vedetä koskaan keikalla. Ei koskaan sanota ei koskaan.

* Et saisi tietää: Aloitimme Paulin ja Jussin kanssa, Jussi veti viululla kitara- /alttomelodiaa, ja Pauli surisi ja liu'utti sekaan. Kai se sitä melodiaakin toisti. Monitori oli päällä jotenkin, todellakin vain jotenkin.

* Päiväni jumalana: Heikki sutimaan sekaan, Jussi veti ykkösviulumelodiaa. Hyvin toimi, mulla oli pelko, ettei Jussi kuule viuluaan. Kyllä sitä kyselinkin, mutta yleisön ilmeistä päätellen kaikki oli hyvin.

* Vaeltajasydän: Jussi otti sellomelodian viululle. Hyvin toimi sekin. Oli yksi leppoisimmista Vaeltajista ikinä. Laulua en kuullut monitorista yhtään. Onneks on helppo laulu suorittaa päänsisäisesti, kun metelitaso ei ole kovin korkea.

* Kaanaan vesitornilla: Mahtavaa, kun saatiin ekaa kertaa vetää tämä viulun kanssa. Tuli aivan erilainen fiilis. Muutenkin Vesitornista on tullut selkeästi näiden keikkojen vetonaula. Haa. Tietenkin. Kaipailen nauhakaikuani, mutta Henkan Rocktronin delay ajaa asian sekin.

*Radio Suomi soi: Alkaa tuntua, että ilmassa on jotain henkilökohtaista, koska monitori on selkeästi kiinni. Mainitsen asiasta, ja sitten se herää henkiin uudemman kerran. Oliko se nyt liikaa vaadittu? Jussi menee tilaan kuuntelemaan hetkeksi soundeja (=hänet erotetaan väliaikaisesti). Toteaa kuitenkin kaiken olevan siellä puolella aevan hyvin. Laulu kuuluu jopa liian hyvin. Siitä olin etukäteen antanut maininnan, että sen pitääkin olla kovalla. Tällä keikalla tuntui, että RSS oli ihan jees, monilla keikoilla siitä ei ole saatu oikein mitään irti. Siitä puuttuu jotain, stemmat ainakin.

* Hollywood: Kuten tunnettua, tämä saa selkeästi jengin hereille. Olenpa ehkä huomannut, että se pitää vaan vetää röyhkeästi ja laulaa rokimmin kuin levyllä.

* Rakkaus on jättänyt Maan: Jussi tekee comebackin yleisön puolelta - nyt Elgam-urkujen taakse. Se täydentää kivasti keikkasoundia se. Pitäis olla joku toinenkin retrourku mukana, jos ois soittaja vaan olemassa. Haha.

* Olen tuottanut surua: Sama homma, urut jatkavat mukana. Tässä niillä etenkin on niin suuri osa melodisesti, että on jäänyt kaipaamaan niillä keikoilla, joilla Olavi tai Jiri ei ole ollut soittamassa. 'Suru' ei muuten oikein lähde takuuvarmasti. Eipä sitä ole tällä kokoonpanolla juuri kyllä soitettukaan. Se on hyvä muistaa. (Niin kuin ei monia muitakaan toki ihan just TÄLLÄ kokoonpanolla.)

* Kummitusjuttuja: Jussi vetää Rhodes-melodiaa orjallisesti. Se tuo lisää myös, mutta 'Kummituksen' kanssa mulla on samoja ongelmia päässäni. Jotenkin se ei tavoita sitä levyn fiilistä just koskaan. Pitää syyskiertueelle sovittaa se akustisemmaksi kenties.

* Kultainen palomino: No tämä onneksi toimii aina. Jussi lomailee, vai soittiko tamburiinia? Ei kai.

* Vain vähän puhutaan: Pitkästä aikaa setissä. Ei treenattu kyllä, mutta ehkä me checkissä sitten kokeiltiin, kun kerran muistettiin. Ei kun testattiin takana ennen keikkaa. Niin se meni. Haa! Urut mukana tässäkin, kuten levylläkin on, vahvasti. Jussi on hieno avustus Henkka-bassokeikoillekin, kun osaa biisit ja rakenteet ja mukautuu soittimesta toiseen. Alunperin piti olla mandoliinissa Jussi, mutta ei näissä ympyröissä sentään...

* Kosketus: Meillä on ollut jatkuvasti epävarma olo myös 'Kosketuksen' livemeiningistä. Välillä mua on arveluttanut, mitä mun kuuluisi soittaa. Välillä Heikkiä oma soittonsa. Tänään K. meni ihan mainiosti lävitse, mutta JOTAIN vielä uupuu. Urut soivat. Ja soolossa molliterssi. Ah.

* Ei ole kysymyksiä: Jepjep. Siinähän se, rumpujen volatasoltaan tätä ei sais näin pienessä paikassa ehkä enää soittaa. Tai saa, muttei saa.

* Viimeinen surmanajaja: Jussi ois vetänyt viulua muuten, mutta ajattelimme, että saattaa hukkua yksinäinen viulu sinne sekaan. Pauli soitti mukaillusti mun Coldplay-kitaraa. Se toimi aika mainiosti. Jussi taisi soitella valituissa kohdissa (kertsit, introt, outro) taas sitä urkua. Alkoikohan soundi kyllästyttää yleisöä? Haa!

* Ilta huvipuistossa: Encoreksi oli jätetty epämääräinen päätös. Ajattelimme tilanteeseen sopien soittaa 'Huvipuiston' ja 'OKK?':n, ja kenties vielä lisäksi 'Puhu kanssani nyt' tai 'Unia'. 'Huvipuisto' on toki takuuvarma aina. Samoin 'OKK?'. Tämä kokoonpano saa niihin spesiaalimeiningin, ehkä ne edustavat just Pauli-Henkka -tyyliä enemmän.

* Puhu kanssani nyt: Jälkikäteen vois sanoa, että turhaan soitettiin enää tätä. Halusin sen lopun mättöosuuden mukaan keikan lopuksi kuitenkin. Tavallaan se päätti hyvin 'Et saisi tietää' -laululla alkaneen keikan. Sinkkujen bonusbiisit päätyihin. Ne on kuitenkin tunnelmaltaan ihan laadukkaimmasta päästä Soma-yhtyeen tuotannossa. Jazzmaster vaikeni jossain osassa laulua, lopussa ehkäpä. Olin osunut riehuessani switchiin, joka oli näköjään nollavolalla sitten se toinen asento. Se ei siinä tullut mieleen heti. Niinpä hätäisesti akustinen käteen, toimivaa.

Jengiä oli arvion mukaan 120+, joten tyytyväisiä voimme olla. Mainoskampanjaa ei oltu hoidettu aivan riittävän hyvin mielestäni, joten kaverikeikasta oli toki kyse. Niin kuin niin usein. Onneksi on edes tuon verran kavereita.

Paitamyynnit ja muut jäi, kun sitä säätöä siinä ennen keikkaa oli taas runsaasti. No, meni reppukaupasta taas muutama tuote. Hyvä näinkin. Kiitos paikalla olleille.

* * *

...ja jokainen, joka jaksoi lukea tänne asti, sais kyllä kuitata jotenkin, jooko? Hahah. Tietäis, ettei kirjoita näitä ihan turhaan.