IRC-Galleria

---

Lähtö ei ollut ihan kello 12, kuten alunperin kaavailtiin. No, aikoja ei ollut tiedossamme, joten ehkäpä vähän myöhemminkin ehtii.

Tehtäväksemme tuli vielä ennen Kalajoelle saapumista käydä Kokkolasta hakemassa hiukan äänentoistolaitteistoa (varastettujen tms. tilalle). Miksaajakin säädettiin paikalle ihan viime hetkillä. (Kiitos Aino.) Homma toimii kuitenkin taas, koska asioilla on edelleenkin tapana järjestyä.

Kalajoelle saavutaan kahdeksan jälkeen, ja sen jälkeen alkaa verinen tavaroiden kokoaminen. Kaksi äänimiestä on saapunut paikalle, ja nuoret herrat hoitavat asiaansa todella mallikkaasti. Äärimmäisen mukavaa.

Kultakala-ravintola itsessään edustaa minullekin kovin tuttua lähiökulttuuria. Päiväkänniä sulatellaan, yhteislaulua viritellään, kappaletoiveita esitetään (jo soundcheckissä), Paasosta ahdistellaan. Tätä ihan perusmeininkiä.

Heikki alkaa olla aika kypsänä keski-ikäisten rouvien kysymyksiin ja yleiseen kärvistelyyn. Jätämme soundcheckin kahteen biisiin ja teemme katoamistempun takatiloihin. Meni aika myöhäiseksi, check valmis vasta yhdentoista jälkeen. Soittoajaksi sovimme kohtuullisen klo 01. Haha. Mahtavaa.

Setti meni todella hyvin, lavalla oli oikein hyvä olla ja esiintyä. Soitto suuntautui vähän sisäänpäin, ulkopuolella oli hiukan liiankin aktiivista. Eräs paikallinen pyysi saada kuulla 'Apassi' -kappaletta ainakin 30 kertaa. Jäi kuulematta. Soundcheckissä Juha oli soittanut sitä noin kahden tahdin verran, ja tähän mies vetosi keikan aikanakin. "Hän osaa sen." Hahaha. Erinomaista!

Samoin eräs naisihminen oli kovasti halukas omistamaan kitarani (tai ainakin pitämään siitä kiinni). Mainitsin aiheesta useampaan otteeseen, ja ilmeisesti tämä riitti. Enempää kappaleenaikaisia kosketuksia ei tullut.

Paritansseja veivattiin ahkerasti. Se oli ensiluokkainen tunne. Viihteemme vetosi myös kansanosaan, joka ei tavallisesti Soma-keikoille eksy.

/settilista/

Keikan jälkeen kamat kasaan ja äkkiä. Heikki halusi vapauteen, samoin ehkä minä. Asuinsijoille (Hiekkasärkkien lomakeskus) on matkaa 8 kilometriä, mutta saamme kyydin äänitekniikalta, ja päätämme käydä vielä parilla paikallisessa Dyyni-yökerhossa koko porukalla. Aikamoista. Fisuja ja harmaita kaatui aivan liian monta tunnin sisään. Miksi on aina pakko olla idiootti juuri ennen pilkkua?

Neljän jälkeen lähdimme etsimään tietä majapaikkaan. Dyynin ovimies ajoi edellämme kierroksen, jotta löysimme avaimet pimeästä metsästä, postilaatikosta. Avainten mukana oli kartta, joka johdatti mökille. Vajaan tunnin etsimisen (ja kohtuullisen sananvaihdon) jälkeen oikea talo löytyy. Minä toki sen löydän lopulta, vaikka epäileviä olikin kartanlukutaitoni suhteen. Heikki halusi kovasti koko ajan saada kartan itselleen, vaikkei edes nähnyt lukea mitään. Hahah.

Samoin em. mies kävi kokeilemassa lähes kaikkia alueen talojen lukkoja todeten: "Ei se voi olla täällä, koska näissä taloissa on erilaiset lukot." Lopulta talo löytyy kello viiden aikoihin. Se oli koko ajan edessä, mutta pihassa ollut auto ja sisälle sytytetyt valot hiukan vähensivät uskallustamme lähteä kokeilemaan onneamme.

(Heikki ilmoitti aamulla, että löysi "aikamoisia kuitteja". Olin taktisesti jättänyt pankkikorttini autoon. Hyvä Vesa, viisas teko. Pieniä mustia juomia.)

---