IRC-Galleria

Oho. Kun kutsuttiin Voicen Latauslistan vieraaksi, niin minä toki sellaiseen suostuin.

Kuvaukset meni mahtavasti, äärimmäisen ystävällistä porukkaa tässäkin talossa (vaikka eivät VIELÄ tajua Soma-yhtyeen musiikkia soittaakaan) työskentelee.

Höpinät eivät keskittyneetkään ladatuimpien artistien tuomitsemiseen vaan minuun. Se yllätti kovin. Puhetta riitti kaikenlaisista hyvin kummallisista asioista. Ihmettelin kovasti, mistä Susanna moisia faktoja olikaan haltuunsa saanut. (Myöhemmin paljastui, että Heikki oli laverrellut.)

Tärkeintä on kuitenkin se, että sain kahvia.

Levyn virallinen ulostulopäivä muuntautui. Se olkoon nyt 23.4. Masteroinnissa meni hetki liian kauan, jotta olisimme pysyneet aikataulussamme. Omakin moka se.

Kestämme tämän. Kaks vuotta mennyt, yks viikko ei tunnu enää.

Kiirastorstaina masteroimme Svante Forsbäckin putiikissa albumimme pikatahtiin. Jälki on, kuten tuttua, oikein mainiota, ja uskoisin, että huomenna saadaan levy painotalolle päin. Kunhan kansitaide tänään viimeistellään arvoiseensa muotoon.

Muutamien viikkojen kuluessa siis albumi tilattavissa minulta ja kaupoistakin sitten samantien. Niistä kaupoista, jotka moista tuotetta haluavat myydä eteenpäin. Sehän ei tunnetusti ole selvää sekään, että joka paikasta saisi. Huh.

Vaeltajasydän viedään vielä huolellisemmin radioasemille, jotta se saisi jonkin verran edes huomiota. Siihenkin palataan vielä tarkemmin, kun apua tarvitaan ihmisiltä.

Paidat ja julisteet ja tarrat pitäis tilata, mutta kun ei joka asiaa kerralla ehdi ja jaksa. Yritetään piakkoin.

Keikkoja on tulossa, ainoa varmistunut on la 3.5. Tavastia Olavin lämppärinä. Tänks Olavin.

Yhtyeeni 3. albumi julkaistaan 16.4.

Enää kannet valmiiksi ja masterointi kuntoon.

Heikin 25-vuotispäivillä esiintyi myös Soma. Soundcheckkiä touhuttiin Kunkussa kahtenakin eri päivänä, ja roudaukset ja tutkimukset kestivät neljän päivän ajan. Antaa olla viimeinen kerta, että tehdään näin pitkän kaavan mukaan. :>

Ensin soittaneet neidit Pintandwefallin nostivat riman korkealle omalla äänekkäällä rocksirkuksellaan. Oli varmastikin paras Pawf -keikka, jonka olen koskaan todistanut. Olen nähnyt aika monta.

Soitinyhtye Soma soitti seuraavanlaisen lyhyehkön setin: Vaiheita / Radio Suomi soi / Vaeltajasydän / Hollywood / Olenko koskaan kertonut? / Rakkaus on jättänyt Maan / Kosketus / Ei ole kysymyksiä.

Heikki sai soittaa tällä keikalla suuremman palan, koska Olavi ei ehtinyt edes tsekkailemaan, hyvä kun keikalle ehti. Hahaa. Soitti siis kahdessa biisissä kannuja, muissa tambua ja lauloi stemmoja.

Keikka oli oikeastaan hyvinkin onnistunut, soundimaailma tokikin koliseva ja raskaahko - tilasta johtuen. Olin kohtuuvarma, että ihmiset vaeltaisivat toiseen tilaan keikkamme ajaksi, mutta toisin kävikin. Aika hyvin jaksoivat kahdeksan laulelmaa kuunnella. Soitimme tosin melko hyvin myöskin.

Juppu päätti yhtäkkiä ilmoittaa, että oli aika tehdä jotain korjauksia. Itse olin samaa mieltä, että 'Kultainen' kaipasi hiukan tasapainoa laulun ja taustojen välille. Samoin ajattelimme yhtenevästi 'Vesitornin' lopun lapsteel-surinoista. Ne poistuivat.

'Kultaisen' laulua laskettiin, tai oikeammin muita asioita nostettiin. Jokilaivapianoa kohotettiin, samoin akustista kitaraa. Jeejee. Hyvin skulaa.

Juppu suostui pikamiksauksiin Studio Kekkosen tiloissa. Päätimme tehdä kaksi uutta kappaletta hetkessä valmiiksi. Kenties myös kolmannen ja neljännen niin valmiiksi kuin mahdollista.

Torstaina iltapäivästä pienien siirto-ongelmien jälkeen Juppu pääsi käsiksi 'Suru' -laulelman raitoihin. Tosin laulut tulivat siinä pikkaisen myöhemmin, kunhan pääsin suorittamaan ne Kekkosen laatumikrofonilla. Yliartikuloiden tehty, mutta puolustaa paikkaansa sekin suuntaus.

Samantien lauloin 'Vesitorniin' leadin. Lopputulos soi hiukan kireästi mutta soipahan kuitenkin. Juppu muokatkoon asialliseksi.

Illalla valmiina on myös stemmoja 'Kultaiseen'. Ja 'Vesitorni' on jo avattu alttarille, huomista edeltämään. Siinä on kaikki valmiina, jopa liikaakin.

* * *

Perjantaina J. on jo aamusta käsitellyt 'Vesitornia' melko hyvälle mallille. Minä keskityn siihen, että saisin soiteltua ja soviteltua neljättä kappaletta nylonkielisellä kitaralla. Laulun nimi on 'Kaukana haukkuivat koirat' ja se on hyvä.

Parien maadoitusongelmien jälkeen homma jatkuu samaisen 'Koiran' lauluraidoilla ja lisänyloneilla.

Pauli hyökkää tonteille soittamaan äärimmäisen epävireisellä pystypianolla 'Kultaiseen' jotain. Minuutissa sovitamme kohtuullisen hyvän kertosäkeen pianojuoksutuksen, John Phillipsin Mississippiä kuunneltuamme. Ei siitä tosin mitään tarttunut. A-osiin P. tuplaa omien kitaroidensa juttuja ja upottelee murrettuja sointuja.

Sama homma tuplataan varmuudeksi vielä Wurlitzerilla, kun se vire... Lopulta Juppu käyttää hommia molempia. Kertseissä vissiin lähinnä pianoa, a-osissa kai lähinnä Wurlitzeria. Vaikea sanoa, kun ei noista kuule mitään.

Pauli ehtii juuri aloittaa 'Olen tuottanut surua' -laulelman Wurlitzerit (joilla on tarkoitus tuplata minun soittama tremolo-kitara), kunnes hänelle tulee kiire 22-pistepirkon keikalle. Annan karkaamiselle lupauksen, ja soitan itse Wurlitzerit. Maadoitussurinaa jälleen... vika selviää kuitenkin. Hahaa. Se ei siis ole minusta kiinni. En johda sähköä enempää kuin Pauli. Ehkä.

Sillä aikaa J. on saanut 'Vesitornin' valmiiksi, käyn hiukan huikkaamassa vain omia ideoitani sekaan. Lopullinen ongelma on mielestäni komppiviulun aggressiivisuus. Toinen ongelma, vielä suurempi sellainen, on soolo. Kitarasoolovaihtoehdoista mikään ei kanna koko soolon pituutta, se on selvää. Siihen ei alunperin pyrittykään, koska lapsteel-soolon piti olla pinnassa. Juppu ei kuitenkaan ole siitäkään aivan varma.

Kuunneltuani miksauksen pariin otteeseen, ehdotan Juliukselle omaa ratkaisuani. Jousiongelma väistyy, kun viulu syötetään sisään vasta säkeistöä myöhemmin. Se on hyvä niin.

Lapsteel-soolo nostetaan takaisin pinnalle, mutta kohtuullisen käsiteltynä. Lisäksi Paulin kitarasoolon jälkipuolisko jätetään soimaan. Alkuosa leikataan kitarasoolojen taivaaseen.

Loppuilta painitaan 'Kultaisen' kanssa. Minä teen isoimman duunin eläissäni, että saan laulettua edes jokseenkin kelvollisesti moiset väärästä sävellajista menevät lauluraidat. Olin säveltänyt laulua sävelaskeleen alavireisellä kitaralla. Ja tietty myös ÄÄNITTÄNYT kappaleen samoin tein. Ens kerralla pitää ees kerran treenata homma ensin. Tästä maksetaan velkaa nyt. Hahaa. Amatööri!

Lopulta Juppu saa lauluraidan editoituna itselleen, tähän asti hän on miksannut demolauluilla ja stemmoilla. Lopputulos on jykevämpi kuin luulin, hyvä tokikin. Rummut jäivät sitten oikeaan kanavaan. Täydellistä se.

Lopuksi vielä melkein unohtunut 'Surun' Wurlitzer sekaan, ja parit pikku editoinnit. Kuten rumpupenkin vingahdus epätaimissa. Sellaiset pois, ollaan niin hifiä.

'Koira' jää odottamaan joko ensi kertaa tai eri miksaajaa. Ja muutamia päällesoittoja.

Tiistai oli päivä äänittää "Olen tuottanut surua" -basso. Siihen piti hiukan muokata kuviota, jotta kuulostaisi mielekkäämmältä niinkin suorassa yhteydessä.

Samoin erääseen nopeatempoiseen laulelmaan vielä lisättiin uusia kuvioita ja lopulta taidettiin äänittää kokonaan uusiksi sekin.

Henkka soitti itsetäydellisesti.

* * *

Keskiviikkoilta oli pyhitetty Paulin viimeisille täytöille levyä ajatellen. Edellisen kerran taidettiinkin tehdä jotain yli vuotta aiemmin... Huh.

Ensin Vesitorniin kitarasoolot ja introihin Karjalaista. Aikamoista suhinaa ja kaikua koko raita. Hyvä.

Sitten siihen nopeaan biisiin jolla silläkin on nimi. Sinne tarvittiin huumoripätkä. Se kestää kaksi sekuntia. Kuulostaa Mark Knopflerin soittamalta blueslikiltä. Tai George Bensonilta. Tai Heikki Silvennoiselta. Mutta se kestää KAKSI SEKUNTIA.

Lopuksi eniten töitä vaativa "Suru". Sieltä uupui vielä käytännössä kaikki sähköinen. Pauli viritteli muutaman kitaran ja alkoi ensin soittelemaan kappaleessa jo olevaa teemaa. Siitä muutama variantti. Toiseen a-osaan vielä urkupiste-osaston viritelmä. Sekin toimi.

Sitten päässäni pyörinyt kvintti-slide. Se oktaavituplauksena. Ah. Ja vielä sointua täyttämään terssisävel sinne ylös Telecasterinkuvatuksella ja homma aeevan hyvä on.

Paisutukset ja kitarasoolot säröllä - kerrankin. Ja kertsiin isoa sointua alle. Hyvä tästä tulee.

Aivan kuin yhtäkkiä olisikin tullut kamala kiire. Päätin, että nyt on tehtävä jotain. Varasin miksausaikoja vaikkei kaikkia äänityksiä olekaan olemassa. Niinpä on toimittava sen suhteen.

Tänään teimme Heikin kanssa "Olen tuottanut surua" -laulua pitkälle eteenpäin. Ensin Elgam-urun, sitten tamburiinin, akustisen kitaran uusiksi paremmalla soundilla sekä lopulta tärkeimpänä, rummut kahdella eri kerralla. Etuasteeseen kun ei saa kuin kaksi mikkiä kerralla sisään. Niinpä jouduttiin raidien osuudet tekemään erikseen. Hahaa. Kuinka laitonta.

Kappale on hyvin lo-fidelity, kuten kaikki näistä uudemmista äänityksistä, jotka tulevalle albumille päätyvät hifistelyiden sijaan. Ei vaan, suurin syy vaihdoille on uusi letkeämpi äänimaailma, jota uudet mitä suurimmassa määrin edustavat.

Huomenna jatkuu. Jep.

Keikkahan oli oikein sympaattinen tapahtuma. Paikalla oli reilu 100 ihmistä. Sekin oli kivaa, kiitos siis.

Soitimme lopulta vain 23-24 laulua, kestoa oli vaivaiset 1 tunti 40 minuuttia. Aloitimme 15 uudella laululla, jonka jälkeen esitimme kasan vanhoja. Esitys päättyi 2.encorena soittamaani akustiseen versioon "Olen nähnyt taas niitä unia" -kappaleesta. Se oli mukavaa, monen vuoden tauon jälkeen. Uudet biisit innostivat itseä - ja yleisöä - vanhoja enemmän.

Hiukan hapuilua oli tekstien kanssa, uusien ja vanhojen. Kyseessähän oli kokeilukeikka, joten moiset suotaneen anteeksi Vesalle. Soitto sujui sen sijaan mallikkaasti. Ainahan se monitori voisi olla vielä pari dB lujemmalla ja piuhat voisivat olla hajoamatta keikan alkuun... mutta se kuuluu osana koko esitykseen. Meillä ainakin. Ei liian harjoitellun näköistä saakaan olla.

Keikan jälkeen luvattua on se, että jatkossakin pyritään esiintymään viisistään silloin kun se suinkin on mahdollista. Se teki osaltaan yhteissoinnista spesiaalin ja meiningistä rehellisemmän.

Kuva: Ira