Edellisestä kerrasta Imatralla onkin kulunut jo varmaan neljä vuotta. Huh. Mesta on muuttunut ihan erinäköiseksi. Ehkä hiukan hevimmäksi, mutta myös suuremmaksi.
Mukava meininki heti alkuun, paikallinen omistaja majoitti meidät vapaa-ehtoisesti lähihotelliin, ilmoittaen, että 'ettehän te missään bussissa asu'. Olisimmehan me sielläkin voineet asua toki, mutta meni se näinkin. Täällä on hyvä olla soittajan jälleen.
Ja tietenkin tärkeää oli se, että pääsimme pelaamaan palloa uima-allasosastolle.
Muutenkin meininki oli todella leppoisa, lähinnä yleisön puolesta. Erityisen hyvä keikka, aktiivinen yleisö. Paikalla ehkä saman verran porukkaa kuin Kouvolassa, reilusti alle sadan.
Eturivissä oli jonkinlaista heilumista lappeenrantalaisvähemmistön toimesta. Hyvä on todeta se lisäys, että joillain keikoilla paikalla on miesyleisöä enemmän kuin yksittäinen paikalle pakotettu poikaystävä.
/ Radio Suomi soi / Hollywood / Rakkaus on jättänyt Maan / Kosketus / Vaeltajasydän / Kultainen palomino / Olen tuottanut surua / Vaiheita / Ei ole kysymyksiä / Viimeinen surmanajaja /
Hauskaa oli soittaa 'Surmanajaja' pitkästä aikaa. Jassu pyysi sitä Kouvolassa, ja nyt se ehdittiin sitten soundcheckissä hyvin treenata. Olavihan ei omaa tsekkiään edes tehnyt, kun oli jälleen jossain juoksulla. Jussi osasi laulun toki hyvin, soittaahan hän kappaleen äänitetyssä versiossa alttoviulua, nyt siis bassoa. Haa.
Jiri vieraili ensimmäistä kertaa Soma-yhtyeen mukana lavalla, soittaen 'Surun' kiipparimelodian jollain Rhodes-henkisellä. Soolo-osiossa joutui hiukan huutelemaan pohjasointuja, mutta hienostihan se meni. Jirikin oli tyytyväinen toimitukseen.
Jatkoilla saattoi olla, että joku meni nukkumaan käytävään, vaikka huoneessaankin olisi ollut tilaa. Kummaa touhua. Ihme, että muistimme hakea hänet sieltä pois. Oliko se se kerta?
Itsekin nukahdin täysin yllättäen.
JA JOS JOLLAIN ON KUVIA IMATRAN KEIKALTA, VOISIN MIELELLÄNI HALUTA SELLAISIA.