Lähdin Turkuun. Pyöräilin tuhatta ja sataa kaatosateessa ehtiäkseni junaan ja lukottaessani pyörää tajusin, että turunkotiavaimeni ovat toisen takkini taskussa sen kodin eteisessä, josta juuri pyöräilin tuon tuskallisen matkan. Eipäs juupas eipäs poljenko takaisin, no en vitussa koska haluan tähän junaan, koska seuraavat ovat typeriä Pendoja, jotka eivät pysähdy asemallani.
No lähdin sitten ilman avaimia. Mut täällä mä nyt oon. Aina ei tarvi avainta.