Sormeni ovat hunajassa ja tämän entryn myötä myös näppäimistö.
Tänään on torstai, 22. helmikuuta. Hiihtolomaa on kulunut viisi päivää, jos viikonlopun laskee mukaan ja tämän päivän jättää laskematta. Jäljellä on kolme päivää. Tulevan kolmen päivän aikana minun tulisi lukea englanninkokeisiin ja saada tehtyä eräs käännöstyö ja suunniteltua käsiohjelma ja mainos näytelmään. Ehdin kyllä, jos olen reipas. Olenhan.
Voin myös vastapainoksi kertoa aikaansaannoksistani, sen lisäksi, että mietin mitä kaikkea kamalaa on vielä tekemättä. Olen kirjoittanut ruotsin aineen ja tiivistelmän. Olen referoinut erään koealueen 15-sivuiseksi laitokseksi. Olen vastannut sähköposteihini (anteeksi viive, minua ei ole kiinnostanut!). Olen lähettänyt pari työhakemusta. Olen siivonnut, piirtänyt, juossut, kuntoillut ja valokuvannut pitääkseni mieleni virkeänä.
Olen sitä mieltä, että ansaitsen kehuja. Ehkä taputus olkapäälle, "hienoa työtä, viiruseni".
Tästä päivästä! Minulla oli oikein kivaa. Aamupäivällä kävin juoksuttamassa talvikarvaista poniani pellolla. Sillä oli kamalasti virtaa ja kuntoni loppui kesken siellä hangessa. Huomenna uusiksi, ehkä se saa nyt purettua vihdoin kaiken. Se on hullu elukka. Ja sillä on ihana parta.
Illalla puuhastelin ja sitten tulin kotiin. Ei ollut mukavaa, mutta sillä ei ole enää väliä.
Ai niin! Puhelimeni ei vieläkään toimi, enkä ole saanut ostettua uutta. Ei ole kyllä vähään aikaan varaakaan. Olen ihan eristyksissä, en tiedä mitä kenellekään kuuluu ja mitä tapahtuu. Harmillista.
Siivoa jälkes, mussukka. Lyijy sormenpäissäni tarraa hunajaan ja näppikseni muuttuvat törkyisiksi.