IRC-Galleria

Pitkiä päiviä, pidempiä öitä. Tuujokotiin! Mut töis on ihan jees.

Makaan taas sängyssä, mutta tällä kertaa olen suihkunraikas ja myöskin ehtinyt jo nauttia hieman auringonpaisteesta ja ulkoilmasta muuteskin.

Olin eilen hoitamassa marsuja. Olivat ihania. Siellä oli jääkaapin ovessa tarralappuja minulle osoitettuna.

Päivän agendasta puolet suoritettu jo, eli ponilla on kengät jalassa ja noin. Jäljellä pään järjestäminen uuteen kuosiin. Tai oikeastaan vanhaan. Ihan mielenkiintoista lärppiä vanhat hiukset takaisin päähän. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Mut syyää kuiteski eka.

Eli Helsinkiin

---

>

RAKAS PÄIVÄKIRJA;

Makaan sängyssä, paitani haisee eiliselle ja housuista roikkuu heinää. Heinä jää lakanoihin, kun kampean itseni tästä ylös. En vaan jaksa välittää.

Minun pitäisi siivota. Minun pitäisi myös käydä hoitamassa ystäväni marsuja. Lupasin sen tehdä. Marsut ovat ihania.

Parempi puoliskoni laskeksii matikkaa ja minä ajattelin sitä. Siis miestä ja aritmetiikkaa. Onnistuminen tässä tietää valkolakkia päähän. Epäonnistuminen tietää valkolakin päähänpainamisen lykkäystä syksymmälle.

Tänään on maanantai. Sunnuntaina lähden Tokioon. Ihmisiä niin paljon, paljon, paljon, paljon enemmän kuin kotona. En voi muuta kuin olla innoissani.

Niin ja sen kokovartalohieronnan sitten otan ihan mielelläni.

Ja siis sehän on nyt sit semmonen juttu, että toiste en enää laske matikkee yöllä. Enkä muutenkaan enää koskaan. Ainakaan MAB6.

Iltapäivää! Illaksi Tavastialle!

Rakastan sinua!

Sellaista. Finnmatkat sanoo jotenkin niin, että jaksaa paremmin kun on jotakin, mitä odottaa. Se on varmastikin ihan totta.

Minulla on paljonkin odotuksenarvoisia asioita edessäni. Näitä ennen on kuitenkin velvoitteita, joiden suorittamista odotettavien kannustimieni saavuttaminen edellyttää. Se on ahdistavaa. Vaaleansininen oveen lärpätty seinäkalenterini täyttyy säännöllisen epäsäännöllisesti rytmittyvistä merkinnöistä - sellaisia virstanpylväitä vähän joka päivälle, ja jokainen niistä muistuttaa, että jotakin jäi taas varmaan tekemättä tai että hei haloo nyt on viimeinen mahdollisuus. Ja se minkä jättää tekemättä, kostautuu yleensä jotenkin. Lykkäysmahdollisuus on tietenkin asia erikseen. Minulla ei vaan valitettavasti ole mahdollisuutta enää lykätä.

Mut se on kiva, että sain tänään varmuuden siitä että lukio on näillä eväin pulkassa. Sit vaan tarvis aika pian päättää, jaksaako tätä opiskelupelleilyä heti perään vai tutustuisiko maailmaan välissä.


Convinced myself, I seek not to convince.

Huomenna! Huomiseksi!

Huomenna! Huomenta!