Muistan kun ensimmäistä kertaa rikoin lasin. Se tapahtui joskus pari kuukautta sitten. Järkytyin siitä niin, että pudotin myös kädessäni olleen lasikulhon. Kivilattiaa pitkin jokaiseen ilmansuuntaan leviävistä sirpaleista lähtee kaunis ääni. Samalla kyllä toivoo, etteivät ne leviäisi kovinkaan laajalle alueelle. Kamala imuroiminen. Ja vaikka imuroin parhaimpani mukaan, meni varpaaseen lasinsiru. Ihmettelin, että kuka helevetti on sotkenut lattioita tällä tavoin, mutta punaiset täpät johtivat minuun itseeni.
Niin, tämä kaikki tuli vain mieleeni, kun äsken kumosin kyynärpäälläni tyhjän lasin tästä pöydältä, mutta uskomattomien refleksieni ansiosta sain sen kiinni ennen sitä dramaattista sirpaleidenleviämisääntä. Nyt on hyvä hetki viedä astiat takaisin keittiöön täältä.
Annetaanko toista yritystä, eipä taideta!