Elämästä nauttimiseen ei tarvita kuin elämä.
Sen tajuamiseen voi tosin tarvita enemmän kuin sen, että on elossa. Tietoisuuden.
Se erottaa meidät kasveista ja puista.
Mutta kun tietää omat rajansa, itsestään ja olemassa olostaan voi nauttia, ilman että tarvitsee mitään sen enempää.
Mun mielestä onnellisuus on sellanen juttu, jota moni ihminen etsii asioista, joita niillä ei ole. Sen takia ne ei koskaan löydä sitä.
Onnellisuus on jotain, joka meillä kaikilla jo on. Sen olemassa olon huomaa, kun alkaakin tutkailla sitä, mitä itsellä on sen sijaan, että suuntaisi katseensa siihen, mitä itsellä ei ole.
Kärsimys taas usein tuntuu olevan jotain, mikä syntyy siitä, kun suuntaa katseensa siihen mitä itsellä ei ole. Se on siellä, onni on täällä ;)
Uusimmat blogimerkinnät
- ayahuasca 28.01.
- Kiitos ja näkemiin 12.01.
- Hienoja sanoja 12.01.
- Kirous 10.01.
- Absoluuttinen totuus 06.01.
- Päihtymisen laittomuudesta eroon 31.12.
- "Vuori" meditaatioharjoitus 30.12.
- [Ei aihetta] 28.12.
- Tehosekoitin - Luulen niin 22.12.
- Olemisen onnellisuus 21.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (4)
-
▼
2009 (37)
- ▶ joulukuu 2009 (12)
- ▶ marraskuu 2009 (6)
- ▶ lokakuu 2009 (7)
- ▶ syyskuu 2009 (12)
Blogi
Olemisen onnellisuusMaanantai 21.12.2009 15:27
Ymmärryksen vaatiminenLauantai 19.12.2009 07:12
Myös hyväksyminen voisi olla toinen otsikko.
Kun hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on, ei tee enää ongelmaa siitä itselleen. Ei ole ongelmia.
En ajattele kertovani teille mitään, se ei ole tarkoitukseni. Jos yrittäisin kovasti kertoa teille jotain, saattaisi minulle olla ongelma siinä, että ette ymmärrä mitä yritän sanoa.
Mutta kun puhun, en ajattele kertovani teille jotain. Ajattelen, että annan teille mahdollisuuden ymmärtää jotain; ihan sama mitä se onkaan. Tulkitkaa tekstini niin kuin tulkitsette; se ei ole minulle ongelma. Jos teette siitä itsellenne ongelman, se on teidän ongelmanne, mutta se ei ole minun ongelmani. Jos saatte siitä jotain itsellenne, te saatte siitä jotain, mutta en minä saa.
Minulle riittää, että voin puhua. Nautin siitä. En puhu siksi, että teistä tulisi jotain muuta kuin olette tai siksi, että ymmärtäisitte minua paremmin; ei teidän tarvitse olla muuta kuin olette! Ja minunkaan ei tarvitse tulla ymmärretyksi.
Kommunikoinnista voi nauttia monella tapaa. Siihen voi heittäytyä ja antaa sen virrata, tai voi takertua siihen, mitä haluaa kertoa. Mutta jos ei takerru yhteen asiaan, siitä saa mielestäni paljon enemmän irti. Jokaisella on oma vapaus tulkita asioita niin kuin he tulkitsevat, siksi harvoin sanon "Sinä olet väärässä." Minä olen pöljä ja sinä olet pöljä, kuten Havahtumisessakin sanotaan. En ymmärrä teitä aina kuten haluaisitte, ettekä te aina näe niitä ajatuksia, joita minä näen kirjoittaessani näitä tekstejä. Mutta tarvitseeko teidän nähdä, tarvitseeko minun nähdä? Ei mitään tarvitse tehdä. Minulle riittävät asiat sellaisenaan. Riittää, että kaikki on, mitä on.
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät" sanoi Jeesus ristillään. Miten voisin olla vihainen jollekin, joka ei ymmärrä tekstiäni? Eihän hän tiedä, ettei ymmärrä sitä. Tai jos tietää, ettei ymmärrä, ei minulla ole myöskään tarvetta saada häntä ymmärtämään. Jos hän ymmärtää, niin kiva juttu, jos ei, niin harmi, mutta kumpikaan ei ole minulle tavoite tai ongelma.
En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, eikä sillä ole minulle mitään väliä. Käsitykseni asioista muuttuvat koko ajan. Uskon, että samoin on teidänkin suhteenne; paitsi niiden, jotka ovat takertuneita yhteen ajatusmalliin. Mutta kysehän on heistä! Jos he ovat takertuneita yhteen ajatusmalliin ja se on heidän ongelmansa, se ei ole minun ongelmani. Miksi minun pitäisi muuttua sen vuoksi? Tekisin sillä taas ongelman jollekin toiselle, joka ymmärtää minua, mutta ei niitä jotka eivät ymmärrä minua.
Ei kenenkään tarvitse muuttua muiden ongelmien vuoksi. Kun ihminen ymmärtää, että hän tekee itse ongelmansa, ne katoavat. Hän ei enää yritä muuttaa muita omien ongelmiensa vuoksi; jos hänellä on ongelma ja hän ymmärtää sitä, se katoaa. Ongelma ei ole mitään, mitä voisi käsin kosketella. Ongelmia ei ole muualla kuin ihmisen pään sisällä; ja se, mitä on sinun pääsi sisällä, on todellakin SINUN pääsi sisällä.
Ongelma ei siis suinkaan ole se, mitä muut ihmiset ovat. Ei ainakaan minulle! Sen takia voin joskus kuulostaa itsekkäältä. Mutta lainatakseni taas Havahtumista: Kumpi on itsekkäämpää? Se, että tekee niin kuin itse haluaa ja antaa muiden tehdä niin kuin he haluavat, vaiko se, että haluaa muiden tekevän niin kuin itse haluaa? "Jos et tee niin kuin minä haluan, rankaisen itseäni kehittämällä itselleni kielteisiä tunteita." Siinähän rankaiset, ikävä juttu sinulle!
Teillä on oikeus olla vihaisia, vittuuntuneita, ärsyyntyneitä jne. kun olette minun kanssani, mutta älkää olettako, että sillä on minulle mitään väliä. En tee teille mitään sellaista, mitä en kestäisi itsekään. En halua rajoittaa teitä tai teidän tulkintaanne minusta. Tehkää se itse.
Sillä tapaa voin todella nauttia teidän seurastanne. Nautin puhumisesta ja sanoista, mutta en hae niillä takaa mitään erityistä. Nautin myös piirtämisestä, mutta kuvieni ei ole tarkoitus näyttää silmissänne miltään tietyltä; teillä on vapaus tulkita niitä kuten haluatte. Myös musiikki on sellainen asia... Oikeastaan kaikki, mikä on minusta lähtöisin.
Tulkitkaa siis ihan vapaasti minua; ette pysty muuhun. Älkää tehkö siitä ongelmaa; tai jos teette niin muistakaa, kenen ongelmasta on kyse.
Mutta kuinka suurenmoiseksi muuttuukaan ihmisten seura, kun heidän antaa olla mitä he ovat, eikä tee siitä itselleen ongelmaa! Tiedättekö, mitä se oikeasti tarkoittaa? Kyse ei ole vain ihmisistä, vaan kaikesta. Silloin pystyy myös itse olemaan täysin oma itsensä; ei ole enää ongelmia!
Siellä on myös rakkaus. Rakkaus, joka loistaa tasaisesti kaikille. Sellainen rakkaus, jota Jeesus tunsi; hän rakasti kaikkia maailman ihmisiä, myös syntisiä. Siihen pystyy kuka vain.
Kun hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on, ei tee enää ongelmaa siitä itselleen. Ei ole ongelmia.
En ajattele kertovani teille mitään, se ei ole tarkoitukseni. Jos yrittäisin kovasti kertoa teille jotain, saattaisi minulle olla ongelma siinä, että ette ymmärrä mitä yritän sanoa.
Mutta kun puhun, en ajattele kertovani teille jotain. Ajattelen, että annan teille mahdollisuuden ymmärtää jotain; ihan sama mitä se onkaan. Tulkitkaa tekstini niin kuin tulkitsette; se ei ole minulle ongelma. Jos teette siitä itsellenne ongelman, se on teidän ongelmanne, mutta se ei ole minun ongelmani. Jos saatte siitä jotain itsellenne, te saatte siitä jotain, mutta en minä saa.
Minulle riittää, että voin puhua. Nautin siitä. En puhu siksi, että teistä tulisi jotain muuta kuin olette tai siksi, että ymmärtäisitte minua paremmin; ei teidän tarvitse olla muuta kuin olette! Ja minunkaan ei tarvitse tulla ymmärretyksi.
Kommunikoinnista voi nauttia monella tapaa. Siihen voi heittäytyä ja antaa sen virrata, tai voi takertua siihen, mitä haluaa kertoa. Mutta jos ei takerru yhteen asiaan, siitä saa mielestäni paljon enemmän irti. Jokaisella on oma vapaus tulkita asioita niin kuin he tulkitsevat, siksi harvoin sanon "Sinä olet väärässä." Minä olen pöljä ja sinä olet pöljä, kuten Havahtumisessakin sanotaan. En ymmärrä teitä aina kuten haluaisitte, ettekä te aina näe niitä ajatuksia, joita minä näen kirjoittaessani näitä tekstejä. Mutta tarvitseeko teidän nähdä, tarvitseeko minun nähdä? Ei mitään tarvitse tehdä. Minulle riittävät asiat sellaisenaan. Riittää, että kaikki on, mitä on.
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät" sanoi Jeesus ristillään. Miten voisin olla vihainen jollekin, joka ei ymmärrä tekstiäni? Eihän hän tiedä, ettei ymmärrä sitä. Tai jos tietää, ettei ymmärrä, ei minulla ole myöskään tarvetta saada häntä ymmärtämään. Jos hän ymmärtää, niin kiva juttu, jos ei, niin harmi, mutta kumpikaan ei ole minulle tavoite tai ongelma.
En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, eikä sillä ole minulle mitään väliä. Käsitykseni asioista muuttuvat koko ajan. Uskon, että samoin on teidänkin suhteenne; paitsi niiden, jotka ovat takertuneita yhteen ajatusmalliin. Mutta kysehän on heistä! Jos he ovat takertuneita yhteen ajatusmalliin ja se on heidän ongelmansa, se ei ole minun ongelmani. Miksi minun pitäisi muuttua sen vuoksi? Tekisin sillä taas ongelman jollekin toiselle, joka ymmärtää minua, mutta ei niitä jotka eivät ymmärrä minua.
Ei kenenkään tarvitse muuttua muiden ongelmien vuoksi. Kun ihminen ymmärtää, että hän tekee itse ongelmansa, ne katoavat. Hän ei enää yritä muuttaa muita omien ongelmiensa vuoksi; jos hänellä on ongelma ja hän ymmärtää sitä, se katoaa. Ongelma ei ole mitään, mitä voisi käsin kosketella. Ongelmia ei ole muualla kuin ihmisen pään sisällä; ja se, mitä on sinun pääsi sisällä, on todellakin SINUN pääsi sisällä.
Ongelma ei siis suinkaan ole se, mitä muut ihmiset ovat. Ei ainakaan minulle! Sen takia voin joskus kuulostaa itsekkäältä. Mutta lainatakseni taas Havahtumista: Kumpi on itsekkäämpää? Se, että tekee niin kuin itse haluaa ja antaa muiden tehdä niin kuin he haluavat, vaiko se, että haluaa muiden tekevän niin kuin itse haluaa? "Jos et tee niin kuin minä haluan, rankaisen itseäni kehittämällä itselleni kielteisiä tunteita." Siinähän rankaiset, ikävä juttu sinulle!
Teillä on oikeus olla vihaisia, vittuuntuneita, ärsyyntyneitä jne. kun olette minun kanssani, mutta älkää olettako, että sillä on minulle mitään väliä. En tee teille mitään sellaista, mitä en kestäisi itsekään. En halua rajoittaa teitä tai teidän tulkintaanne minusta. Tehkää se itse.
Sillä tapaa voin todella nauttia teidän seurastanne. Nautin puhumisesta ja sanoista, mutta en hae niillä takaa mitään erityistä. Nautin myös piirtämisestä, mutta kuvieni ei ole tarkoitus näyttää silmissänne miltään tietyltä; teillä on vapaus tulkita niitä kuten haluatte. Myös musiikki on sellainen asia... Oikeastaan kaikki, mikä on minusta lähtöisin.
Tulkitkaa siis ihan vapaasti minua; ette pysty muuhun. Älkää tehkö siitä ongelmaa; tai jos teette niin muistakaa, kenen ongelmasta on kyse.
Mutta kuinka suurenmoiseksi muuttuukaan ihmisten seura, kun heidän antaa olla mitä he ovat, eikä tee siitä itselleen ongelmaa! Tiedättekö, mitä se oikeasti tarkoittaa? Kyse ei ole vain ihmisistä, vaan kaikesta. Silloin pystyy myös itse olemaan täysin oma itsensä; ei ole enää ongelmia!
Siellä on myös rakkaus. Rakkaus, joka loistaa tasaisesti kaikille. Sellainen rakkaus, jota Jeesus tunsi; hän rakasti kaikkia maailman ihmisiä, myös syntisiä. Siihen pystyy kuka vain.
BlogimerkinnöistäniKeskiviikko 16.12.2009 12:18
Tulipa mieleen kun edelliseen kommentoitiin, että se on suoraan "Havahtuminen"-kirjasta... No, ei se ihan suoraan ole, mutta varmasti hyvin paljon muistuttaa siinä esiintynyttä tekstiä.
Halusin vain sanoa, ettei mikään kirjoittamani teksti ole minusta lähtöisin sellaisenaan. Jostain nuo ajatukset ovat minuun tulleet, jostain olen ne sanat yleensä lukenut. Älkää siis luulko, että nämä tekstit olisivat yksinomaa minun tekstejäni. Pahoittelen, jos olen johtanut teitä harhaan ja saanut teidät luulemaan niin.
Ainoastaan kokoan yhteen kokemiani asioita. Joistain kokemistani asioista olen lukenut hienon tekstin, ja jos koen että siinä nuo asiat on sanottu paremmin kuin itse osaisin, myös käytän sitä tekstiä.
Olen lainaillut aika montaa kirjaa. Mm. Havahtuminen, Raamattu, Jooga ja elämän voima, Olet jo perillä, Jokapäiväinen Zen jne. Paljon olen myös lainannut kuultuja puheita.
Tarkoituksenani ei todellakaan ole, että luulisitte näiden asioiden olevan lähtöisin minusta. Haluan jakaa ne kanssanne; siksi kirjoitan ne tänne. Minulle on aivan sama mitä minusta ajattelette. Jos saatte näistä teksteistä jotain irti, niin hyvä juttu, mutta minulle ei kuulu siitä mitään kunniaa. Samaten kuin en myöskään suostu tuntemaan pahaa mieltä siitä, jos loukkaannutte jostain, mitä kirjoitan. Ne ovat vain sanoja... Ja sanojen vaikutus on teissä, ei minussa.
Joka tapauksessa; lainaan ja käytän muiden kirjoittamia tekstejä täysin tarkoituksella. Minä kyllä tiedän etteivät ne ole minusta lähtöisin, mutta tällä tekstillä tarkoitukseni oli tehdä se selväksi myös teille :) En halua, että muuta luulettekaan; se, että käytän mystikkojen sanoja, ei tietääkseni tee minusta mystikkoa. Vai tekeekö? Eipä sillä väliä, teki tai ei. Minua ei kiinnosta olla muuta kuin olen jo; jos olen mystikko niin sittenpähän olen, jos en ole niin sittenpähän en ole. Mitä väliä? Mutta niin, ei kai minusta tule Jeesustakaan, vaikka hänen sanojaan lainaisin; älkää siis erehtykö luulemaan niin.
Kirjoitan sanoja, joilla on minulle merkitys. Toivon, että näette sen saman merkityksen, jonka minä näen niissä. Tai, ehkä eri merkityksen, mitäpä sen väliä. Te näette mitä näette, minä kirjoitan mitä kirjoitan. Näkemisenne on tuskin puhtaampaa kuin tekstinikään.
Halusin vain sanoa, ettei mikään kirjoittamani teksti ole minusta lähtöisin sellaisenaan. Jostain nuo ajatukset ovat minuun tulleet, jostain olen ne sanat yleensä lukenut. Älkää siis luulko, että nämä tekstit olisivat yksinomaa minun tekstejäni. Pahoittelen, jos olen johtanut teitä harhaan ja saanut teidät luulemaan niin.
Ainoastaan kokoan yhteen kokemiani asioita. Joistain kokemistani asioista olen lukenut hienon tekstin, ja jos koen että siinä nuo asiat on sanottu paremmin kuin itse osaisin, myös käytän sitä tekstiä.
Olen lainaillut aika montaa kirjaa. Mm. Havahtuminen, Raamattu, Jooga ja elämän voima, Olet jo perillä, Jokapäiväinen Zen jne. Paljon olen myös lainannut kuultuja puheita.
Tarkoituksenani ei todellakaan ole, että luulisitte näiden asioiden olevan lähtöisin minusta. Haluan jakaa ne kanssanne; siksi kirjoitan ne tänne. Minulle on aivan sama mitä minusta ajattelette. Jos saatte näistä teksteistä jotain irti, niin hyvä juttu, mutta minulle ei kuulu siitä mitään kunniaa. Samaten kuin en myöskään suostu tuntemaan pahaa mieltä siitä, jos loukkaannutte jostain, mitä kirjoitan. Ne ovat vain sanoja... Ja sanojen vaikutus on teissä, ei minussa.
Joka tapauksessa; lainaan ja käytän muiden kirjoittamia tekstejä täysin tarkoituksella. Minä kyllä tiedän etteivät ne ole minusta lähtöisin, mutta tällä tekstillä tarkoitukseni oli tehdä se selväksi myös teille :) En halua, että muuta luulettekaan; se, että käytän mystikkojen sanoja, ei tietääkseni tee minusta mystikkoa. Vai tekeekö? Eipä sillä väliä, teki tai ei. Minua ei kiinnosta olla muuta kuin olen jo; jos olen mystikko niin sittenpähän olen, jos en ole niin sittenpähän en ole. Mitä väliä? Mutta niin, ei kai minusta tule Jeesustakaan, vaikka hänen sanojaan lainaisin; älkää siis erehtykö luulemaan niin.
Kirjoitan sanoja, joilla on minulle merkitys. Toivon, että näette sen saman merkityksen, jonka minä näen niissä. Tai, ehkä eri merkityksen, mitäpä sen väliä. Te näette mitä näette, minä kirjoitan mitä kirjoitan. Näkemisenne on tuskin puhtaampaa kuin tekstinikään.
Kärsimys on tie onneenKeskiviikko 16.12.2009 08:23
Teksti, jonka kirjoitin eräälle foorumille tänään...
**
Oletteko koskaan miettineet, että kärsimyksessä on tie kasvuun, kasvussa onneen?
Onko kukaan teistä huomannut tällaista jännää ilmiötä; kehitysmaissa, joissa ihmiset taistelevat joka päivä hengissä säilymisestä, ei olla masentuneita. Päinvastoin, nuo nälkiintyneet ja tautiset lapset ovat onnellisia.
Sitten taas meillä, missä kaikki on olevinaan niin hyvin, ihmiset kärsivät pikkuasioista. He ovat olevinaan masentuneita, heidän elämänsä on kamalan kurjaa, mikään ei hymyilytä, kaikki on paskaa, tehdään itsemurhia ja kerjätään sääliä ympäristöstä.
Me emme ole kärsineet elämässämme tarpeeksi! Olemme saaneet liian helpon elämän. Sen takia joudumme kehittämään päänsisäisiä vaivoja itsellemme; kärsimys on tärkeää.
Ihmisen kuuluu kärsiä. Ilman kärsimystä ihminen ei koskaan kasva.
Tiedättekö, minkälaisia ovat masentuneet ihmiset? He eivät ole kärsineet tarpeeksi! Heidän pitäisi kärsiä lisää. Kun he saavat kärsimyksestään kyllikseen, he päästävät siitä irti. He eivät enää jaksa kärsiä. Heidän kipuihinsa ei pitäisi hakea lievitystä; heidän pitäisi antaa kärsiä niin paljon, että he kyllästyvät ja päästävät kärsimyksestään irti.
Mutta meillä on asiat LIIAN HYVIN. Niin hyvin, että se on jo huonoa!
Surullista kerrassaan.
Mutta ihmiset ovat mieluummin ahneita kuin onnellisia. He haluavat enemmän rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunnioitusta ja omaisuutta kuin olla onnellisia.
Kuinka helppo olisikaan olla onnellinen, jos noista asioista luopuisi... mutta ei. Eivät ihmiset halua herätä. He ovat harhauttaneet itsensä luulemaan, että tarvitsevat rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunniaa ja omaisuutta ollakseen onnellisia. Minäpä kerron teille salaisuuden; te ette tarvitse noista mitään ollaksenne onnellisia, vaan päinvastoin. Nuo asiat ovat teidän onnenne tiellä. Jos te päästäisitte niistä irti, te ymmärtäisitte, mitä tarkoitan.
**
Ja siis, selitettäköön vielä paremmin:
Kärsimystä voidaan lievittää. Meidän yhteiskuntamme tarjoaa lievitystä kipuun, mutta ei parannusta. Kärsimys saattaa helpottaa hetkeksi, mutta se ei mene pois.
Vain tietoisuus, tajuaminen, oivallus, parantaa.
Ja tuota oivallusta ei voi kokea, ennen kun on kärsinyt tarpeeksi. Tai ehkä voi, mistäs minä sitä tiedän?
Kun sen on kokenut, kärsimys ei enää tule takaisin.
Tämä selitys niille, jotka eivät muutoin ymmärtäneet.
**
Oletteko koskaan miettineet, että kärsimyksessä on tie kasvuun, kasvussa onneen?
Onko kukaan teistä huomannut tällaista jännää ilmiötä; kehitysmaissa, joissa ihmiset taistelevat joka päivä hengissä säilymisestä, ei olla masentuneita. Päinvastoin, nuo nälkiintyneet ja tautiset lapset ovat onnellisia.
Sitten taas meillä, missä kaikki on olevinaan niin hyvin, ihmiset kärsivät pikkuasioista. He ovat olevinaan masentuneita, heidän elämänsä on kamalan kurjaa, mikään ei hymyilytä, kaikki on paskaa, tehdään itsemurhia ja kerjätään sääliä ympäristöstä.
Me emme ole kärsineet elämässämme tarpeeksi! Olemme saaneet liian helpon elämän. Sen takia joudumme kehittämään päänsisäisiä vaivoja itsellemme; kärsimys on tärkeää.
Ihmisen kuuluu kärsiä. Ilman kärsimystä ihminen ei koskaan kasva.
Tiedättekö, minkälaisia ovat masentuneet ihmiset? He eivät ole kärsineet tarpeeksi! Heidän pitäisi kärsiä lisää. Kun he saavat kärsimyksestään kyllikseen, he päästävät siitä irti. He eivät enää jaksa kärsiä. Heidän kipuihinsa ei pitäisi hakea lievitystä; heidän pitäisi antaa kärsiä niin paljon, että he kyllästyvät ja päästävät kärsimyksestään irti.
Mutta meillä on asiat LIIAN HYVIN. Niin hyvin, että se on jo huonoa!
Surullista kerrassaan.
Mutta ihmiset ovat mieluummin ahneita kuin onnellisia. He haluavat enemmän rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunnioitusta ja omaisuutta kuin olla onnellisia.
Kuinka helppo olisikaan olla onnellinen, jos noista asioista luopuisi... mutta ei. Eivät ihmiset halua herätä. He ovat harhauttaneet itsensä luulemaan, että tarvitsevat rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunniaa ja omaisuutta ollakseen onnellisia. Minäpä kerron teille salaisuuden; te ette tarvitse noista mitään ollaksenne onnellisia, vaan päinvastoin. Nuo asiat ovat teidän onnenne tiellä. Jos te päästäisitte niistä irti, te ymmärtäisitte, mitä tarkoitan.
**
Ja siis, selitettäköön vielä paremmin:
Kärsimystä voidaan lievittää. Meidän yhteiskuntamme tarjoaa lievitystä kipuun, mutta ei parannusta. Kärsimys saattaa helpottaa hetkeksi, mutta se ei mene pois.
Vain tietoisuus, tajuaminen, oivallus, parantaa.
Ja tuota oivallusta ei voi kokea, ennen kun on kärsinyt tarpeeksi. Tai ehkä voi, mistäs minä sitä tiedän?
Kun sen on kokenut, kärsimys ei enää tule takaisin.
Tämä selitys niille, jotka eivät muutoin ymmärtäneet.
SanatKeskiviikko 16.12.2009 04:04
Sanat...
Käytetään lisää vertauskuvia, minä kun tykkään niistä niin.
Sanat ovat kuin kulkuneuvo. Ne voivat viedä sinut ovelle asti, mutta sinun on noustava pois ja luovuttava niistä päästäksesi ovesta sisään.
Sanat ovat kuin viisaan sormi, joka osoittaa kuuta; tyhmä näkee vain sormen.
Sanat ovat osoittimia, eivät merkityksiä. Merkitykset ovat aina sanojen takana. Sanat ovat vain sanoja.
Mutta kuinka moni ymmärtää tämän? Kuinka moni näkee sormen kuun sijaan?
Puhuin aikaisemmassa blogimerkinnässäni Jumalasta. Jumalasta puhuttaessa monet takertuvat sanaan "Jumala". He eivät näe sen taakse.
Nyt voisin liittää tähän myös Raamatun:
Raamattu on kasa sanoja. Kuinka moni näkee noiden sanojen taakse, kuinka moni näkee vain sanat?
Älkäämme myöskään unohtako, että sanat voivat johtaa meitä harhaan. Tai no, eivät aina niinkään sanat, vaan se, miten me ymmärrämme ne.
Puhuin aikaisemmin kahdesta sokeasta, jotka kysyivät, mitä on "vihreä väri". Sanat eivät kerro sitä. Vaikka heille puhuttaisi tuhat sanaa, he eivät tiedä, mitä on vihreä väri, sillä eivät ole kokeneet sitä. He eivät näe noiden sanojen taakse. He eivät tiedä totuutta, joten he takertuvat sanoihin ja käsityksiinsä niistä.
Sanon taas kerran; tiedosta ei tapella. He, jotka näkevät sanojen taakse, eivät tappele; he tietävät. Sanoilla tehdään sota vain, jos niitä ei ymmärretä.
Ei niin, ei näin.
Käytetään lisää vertauskuvia, minä kun tykkään niistä niin.
Sanat ovat kuin kulkuneuvo. Ne voivat viedä sinut ovelle asti, mutta sinun on noustava pois ja luovuttava niistä päästäksesi ovesta sisään.
Sanat ovat kuin viisaan sormi, joka osoittaa kuuta; tyhmä näkee vain sormen.
Sanat ovat osoittimia, eivät merkityksiä. Merkitykset ovat aina sanojen takana. Sanat ovat vain sanoja.
Mutta kuinka moni ymmärtää tämän? Kuinka moni näkee sormen kuun sijaan?
Puhuin aikaisemmassa blogimerkinnässäni Jumalasta. Jumalasta puhuttaessa monet takertuvat sanaan "Jumala". He eivät näe sen taakse.
Nyt voisin liittää tähän myös Raamatun:
Raamattu on kasa sanoja. Kuinka moni näkee noiden sanojen taakse, kuinka moni näkee vain sanat?
Älkäämme myöskään unohtako, että sanat voivat johtaa meitä harhaan. Tai no, eivät aina niinkään sanat, vaan se, miten me ymmärrämme ne.
Puhuin aikaisemmin kahdesta sokeasta, jotka kysyivät, mitä on "vihreä väri". Sanat eivät kerro sitä. Vaikka heille puhuttaisi tuhat sanaa, he eivät tiedä, mitä on vihreä väri, sillä eivät ole kokeneet sitä. He eivät näe noiden sanojen taakse. He eivät tiedä totuutta, joten he takertuvat sanoihin ja käsityksiinsä niistä.
Sanon taas kerran; tiedosta ei tapella. He, jotka näkevät sanojen taakse, eivät tappele; he tietävät. Sanoilla tehdään sota vain, jos niitä ei ymmärretä.
Ei niin, ei näin.
Aika ja elämäKeskiviikko 16.12.2009 00:49
Mitä jos aika on kuin kirja?
Kirja ei ala eikä lopu. Kirja vain on. Se on kirja.
Mutta minä luen sitä.
Kirja ei tapahdu. Kirja on. Se vaan on jo. Se on tässä ja nyt, se on jo kokonainen. Siinä on jo kaikki.
Minä käännän sivuja. Päässäni tarina kulkee eteenpäin. Sitä mukaan kun käännän sivuja, tiedän kirjasta enemmän. Minä koen kirjan, mutta se kirja on jo olemassa. Minä en tee sitä; minä koen sen. Minä luen sitä.
Kaikki on tässä ja nyt. Ainoastaan kokemuksemme muuttuu.
Kirjan tarina ei kulje mihinkään, jos en lue sitä. Vaikka se onkin jo olemassa, se ei ole minulle olemassa, ennen kun luen sen. Eikö aikakin ole juuri sellainen?
Tai voitaisi käyttää toista vertauskuvaa.
Aika on kuin polku. Vaellan polkua pitkin eteenpäin. Mutta se polku on jo olemassa; en tee sitä polkua. Ainoastaan kuljen sitä. Kaikki on olemassa jo.
Aika tai elämä, miten sen haluaa ottaa. Mitä jos elämä on vain kokemus ajasta?
Ikuisuus on tässä ja nyt. Juuri tässä hetkessä. Samoin kuin kirja on jo olemassa, luin sitä tai en. Polku on jo olemassa, kuljin sitä tai en. Vaikka pysähtyisin, se on silti olemassa. Vaikka lopettaisin kirjan lukemisen, kirja ei lakkaisi olemasta.
Kysymys onkin meidän kokemuksestamme.
Joskus mietin... Mitä jos en olekaan kirjailija? Mitä jos en teekään tarinaa, vaan olen se tarina?
Se on uskomatonta ja hämmästyttävää. Mieletöntä.
Kirja ei ala eikä lopu. Kirja vain on. Se on kirja.
Mutta minä luen sitä.
Kirja ei tapahdu. Kirja on. Se vaan on jo. Se on tässä ja nyt, se on jo kokonainen. Siinä on jo kaikki.
Minä käännän sivuja. Päässäni tarina kulkee eteenpäin. Sitä mukaan kun käännän sivuja, tiedän kirjasta enemmän. Minä koen kirjan, mutta se kirja on jo olemassa. Minä en tee sitä; minä koen sen. Minä luen sitä.
Kaikki on tässä ja nyt. Ainoastaan kokemuksemme muuttuu.
Kirjan tarina ei kulje mihinkään, jos en lue sitä. Vaikka se onkin jo olemassa, se ei ole minulle olemassa, ennen kun luen sen. Eikö aikakin ole juuri sellainen?
Tai voitaisi käyttää toista vertauskuvaa.
Aika on kuin polku. Vaellan polkua pitkin eteenpäin. Mutta se polku on jo olemassa; en tee sitä polkua. Ainoastaan kuljen sitä. Kaikki on olemassa jo.
Aika tai elämä, miten sen haluaa ottaa. Mitä jos elämä on vain kokemus ajasta?
Ikuisuus on tässä ja nyt. Juuri tässä hetkessä. Samoin kuin kirja on jo olemassa, luin sitä tai en. Polku on jo olemassa, kuljin sitä tai en. Vaikka pysähtyisin, se on silti olemassa. Vaikka lopettaisin kirjan lukemisen, kirja ei lakkaisi olemasta.
Kysymys onkin meidän kokemuksestamme.
Joskus mietin... Mitä jos en olekaan kirjailija? Mitä jos en teekään tarinaa, vaan olen se tarina?
Se on uskomatonta ja hämmästyttävää. Mieletöntä.
TiedostaminenMaanantai 14.12.2009 17:55
Mitä on tiedostaminen?
Ihmisillä on uskomuksia, joista he tappelevat. Mutta ne eivät ole tietoa. Tiedättekö miksi?
Tiedosta ei tapella. Se tiedetään.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Miksi? Koska totuudelle ei ole sanoja.
Kirjassa "Havahtuminen" oli hauska tarina, joka meni kuta kuinkin näin:
Eräs sokea kysyi mieheltä, mitä on vihreä väri. Mies vastasi "Se on kuin rauhoittava musiikki". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä tuli toinen sokea kysymään, mitä on vihreä väri. Mies vastasi sen olevan kuin "miellyttävä tuoksu". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä mies näki kaksi sokeaa heittelemässä toisiaan kivillä ja tappelemassa. He huusivat kilpaa toisilleen:
"Vihreä on kuin rauhoittava musiikki!"
"Eipäs, vaan vihreä on kuin miellyttävä tuoksu!"
Jos he näkisivät, heidän ei tarvitsisi tapella. He tietäisivät.
Myös Jumala on yksi näistä asioista; kuinka mahduttaa Jumala sanoiksi ja lähettää sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskan kokenut Jumalaa? Hän ymmärtää ne väärin. Hän takertuu sanoihin. Ne, jotka näkevät sanojen taakse, ymmärtävät, ettei mikään sana kuvaa todellisuutta. Ne ovat vain viitteitä, nuolia jotka osoittavat todellisuuteen. Mutta sanat eivät ole totuus.
Kun tietää, näkee sanojen taakse. Silloin tietää, ettei yksikään sana kuvaa totuutta täysin. Vaikka haluaisikin puhua totuudesta, sille ei ole sanoja. Yhtä turhaa kuin selittää sokealle, mitä on vihreä väri; eivät he ymmärrä.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Vasta ollessani sanaton, ymmärsin tämän.
Ihmisillä on uskomuksia, joista he tappelevat. Mutta ne eivät ole tietoa. Tiedättekö miksi?
Tiedosta ei tapella. Se tiedetään.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Miksi? Koska totuudelle ei ole sanoja.
Kirjassa "Havahtuminen" oli hauska tarina, joka meni kuta kuinkin näin:
Eräs sokea kysyi mieheltä, mitä on vihreä väri. Mies vastasi "Se on kuin rauhoittava musiikki". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä tuli toinen sokea kysymään, mitä on vihreä väri. Mies vastasi sen olevan kuin "miellyttävä tuoksu". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä mies näki kaksi sokeaa heittelemässä toisiaan kivillä ja tappelemassa. He huusivat kilpaa toisilleen:
"Vihreä on kuin rauhoittava musiikki!"
"Eipäs, vaan vihreä on kuin miellyttävä tuoksu!"
Jos he näkisivät, heidän ei tarvitsisi tapella. He tietäisivät.
Myös Jumala on yksi näistä asioista; kuinka mahduttaa Jumala sanoiksi ja lähettää sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskan kokenut Jumalaa? Hän ymmärtää ne väärin. Hän takertuu sanoihin. Ne, jotka näkevät sanojen taakse, ymmärtävät, ettei mikään sana kuvaa todellisuutta. Ne ovat vain viitteitä, nuolia jotka osoittavat todellisuuteen. Mutta sanat eivät ole totuus.
Kun tietää, näkee sanojen taakse. Silloin tietää, ettei yksikään sana kuvaa totuutta täysin. Vaikka haluaisikin puhua totuudesta, sille ei ole sanoja. Yhtä turhaa kuin selittää sokealle, mitä on vihreä väri; eivät he ymmärrä.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Vasta ollessani sanaton, ymmärsin tämän.
Elämä on psykoosiTorstai 03.12.2009 17:25
Elämä on psykoosi.
ps. Ei hätää, en ole seonnut :) Mutta elämä on silti psykoosi.
ps. Ei hätää, en ole seonnut :) Mutta elämä on silti psykoosi.
Hyvä ja pahaPerjantai 27.11.2009 15:48
Miksi hyvä ja paha ovat ihmisessä sisällä?
Hyvät asiat ovat sellaisia, jotka edistävät, eheyttävät tai synnyttävät arvokkaita asioita.
Pahat asiat ovat sellaisia, jotka taannuttavat, rikkovat tai tuhoavat arvokkaita asioita.
Mutta mitä ovat arvokkaat asiat? Se riippuu arvoista. Mistä syntyvät arvot?
Arvokkaina saatetaan pitää miellyttäviä tunteita. Esimerkiksi ihastunut ihminen pitää tunnettaan hyvänä, mutta ihastuksen kohde, joka ei tunne samoin, pitää tätä ihastusta ahdistavana ja sen vuoksi "pahana" asiana. Ei tietenkään absoluuttisesti, mutta periaatteessa hän ei myöskään pidä sitä hyvänä, sillä se ei miellytä häntä.
Epämiellyttäviä tunteita erehdytään usein pitämään kärsimyksenä. Kärsimystä edistäviä asioita pidetään usein pahoina. Kuitenkin joskus miellyttävät hetkelliset tunteet saavat aikaan pitkäkestoisia epämiellyttäviä tunteita. Toisaalta taas hetkelliset epämiellyttävät tunteet saattavat saada aikaan pitkäkestoisia hyviä tunteita. Ovatko tällaiset asiat siis hyviä vai pahoja?
Kyse ei kuitenkaan ole vain tunnetason yksinkertaisesta ajattelusta, sillä ihminen tekee asioista itselleen hyvinkin monimutkaisia.
Arvot ovat usein kulttuurin, kasvatuksen tai ympäristön luomia ajattelumalleja. Ihmisen todellisuus muuttuu jatkuvasti, ja tämän todellisuuden myötä myös ihmisen arvot muuttuvat. Jokaisen ihmisen arvot kasvavat ja kehittyvät tämän itsensä mukana; kenelläkään meistä ei ole täysin samoja arvoja, vaikka ne voivatkin olla samankaltaisia. Esimerkiksi kulttuurimme yrittää opettaa meille samankaltaisia arvoja, jotta meidän olisi helpompi toimia yhteistyössä keskenämme. Eihän yhteiskuntamme toimisi, jos emme voisi olla yksimielisiä tietyistä asioista.
Moraali syntyy oikeasta ja väärästä. Yhteiskunnassa on oltava yleinen moraalikäsitys, jotta sen mukaan voitaisiin toimia. Myös sen vuoksi yhteiskuntamme opettaa meille yhteisiä arvoja.
Oikea ja väärä.
Oikeina pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät hyvyyttä.
Väärinä pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät pahuutta.
Näin ollen ilman hyvää ja pahaa ei ole myöskään oikeaa ja väärää.
Ilman arvoja taas ei ole hyvää ja pahaa.
Mutta mitä me arvostamme?
Me arvostamme usein asioita, joita meidät on opetettu arvostamaan. Ylempänä jo selitinkin, miksi meitä opetetaan arvostamaan tiettyjä asioita.
Esimerkiksi raha.
Rahaa pidetään meidän yhteiskunnassamme arvokkaana, eikö pidetäkin?
Mutta jos eläisimme autiosaarella, olisiko raha meille arvokasta? Emme saisi sillä mitään.
Rahaa ei voi syödä, rahaan ei voi pukeutua, raha ei lämmitä kun on kylmä, eikä rahalla voi ostaa oikeita ystäviä. Ei raha ole arvokasta sellaisenaan. Tuon arvon takana on jotain muuta, mutta emme näe tämän arvon taakse; emme näe, mitä todella arvostamme, sillä luulemme arvostavamme rahaa.
Raha ei ole luonnollinen arvo. Ei kukaan ihminen syntyessään pidä rahaa arvokkaana; meidät kasvatetaan siihen. Samanlaisia on suurin osa arvoistamme.
Raha on silta arvostamaamme asiaan. Raha on välikäsi. Ja niin on suurin osa muistakin arvoistamme; ne eivät ole oikeita arvojamme, vaan heijastuksia oikeista arvoistamme. Olemme luoneet päässämme erilaisia suhdeketjuja asioiden välille, ja saatamme joskus unohtaa, mikä on todellinen arvomme tuon ketjun päässä, sillä näemme vain lähtökohtamme.
Esimerkki:
Arvostan onnellisuuden tunnetta.
Voidakseni kokea onnea, minun täytyy olla elossa.
Säilyäkseni elossa, minun täytyy syödä.
Minun täytyy mennä kauppaan saadakseni ruokaa.
Tarvitsen rahaa saadakseni ruoan ulos kaupasta, mikäli en halua joutua tekemisiin poliisin kanssa (tässä kohtaa meille tehdään rahantarve; meille opetettu moraali kertoo, että varastaminen on väärin, koska nyky-yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki varastaisivat [siksihän meille on tuo arvo opetettukin]).
Saadakseni rahaa, minun tulee tehdä töitä.
Saadakseni hyvän ammatin, minun tulee käydä koulua.
Pärjätäkseni koulussa, minun täytyy opiskella.
Opiskeluun tarvitsen aikaa.
Saadakseni aikaa, minun täytyy vähentää muita menojani...
jne.
Kun kuljemme näin pitkän polun noin yksinkertaisen asian saamiseksi, ei ole mikään ihme, että matkan varrella unohdamme, minkä vuoksi teemme sitä mitä teemme. Aina emme edes unohda; joskus emme tiedä alunperinkään, joskus emme tiedosta, joskus emme halua tietää, joskus emme vain ajattele asiaa.
Velvollisuudet masentavat ja voivat ahdistaa. Velvollisuudet syntyvät siitä, kun emme tiedä, miksi teemme, mitä teemme. Kun emme ymmärrä, mikä meissä saa nuo tunteet aikaan, meitä ahdistaa. Luulemme, että meidän on "pakko tehdä jotain", vaikkei meidän oikeasti ole pakko tehdä mitään. Jos ymmärtäisimme mistä "pakkomme" on lähtöisin, ymmärtäisimme myös tekevämme juuri sitä, mitä haluamme. Ihmisen rakentama kaava luonnollisten tarpeidensa tyydyttämiseksi alkaa vaan nyky-yhteiskunnassa olla hyvin sekava ja monimutkainen; siksi sitä on vaikea ymmärtää kokonaisuutena.
Vaikka meillä kaikilla olisi samat perustarpeet, pyrimme saavuttamaan nämä asiat eri tavoin. Tästä syntyvät myös erilaiset arvot ja erilaisista arvoista erilaiset hyvän ja pahan käsitykset.
Onko kipu paha tunne, koska se on epämiellyttävä?
Mielestäni ei. Kipu on todella hyvä tunne.
Kipu on tärkeä tunne, koska se auttaa meitä ymmärtämään, mitä me todella tarvitsemme; se näyttää meille, että meissä on vahingoittunut kohta.
Esimerkiksi nälkä ei ole paha tunne, vaikka monien mielestä se onkin epämiellyttävä.
Ilman näläntunnetta, ei olisi koko ihmislajia. Ellemme kokisi tällaisia tunteita, emme selviäisi hengissä. Jotkut ihmiset yrittävät päästä eroon näläntunteestaan esimerkiksi huumeiden avulla; mutta huumeet vaikuttavat ainoastaan tunteeseen, eivät tarpeeseen. Se, että minun on nälkä tarkoittaa, että elimistöni tarvitsee energiaa. Mutta vaikka hämäisinkin itseäni ja huumaisin itseltäni pois näläntunteen, se ei vie pois energian tarvettani.
Ihmiset huijaavat paljon itseään ja luonnollisia tunteitaan, kuvittelevat tarvitsevansa asioita joita eivät oikeasti tarvitse. Jos tiedostaisimme ja näkisimme itsemme läpi, meillä ei olisi ongelmia. Tietäisimme, että ongelmat ovat meistä sisältä lähtöisin, aivan niin kuin ovat arvotkin ja niiden kautta myös hyvä ja paha. Samaa hyvää ja pahaa joita sinä koet, ei koe kukaan muu, vaikka samankaltaisia piirteitä teissä saattaa ollakin esimerkiksi kasvuympäristön vuoksi. Samankaltaista elämää eläneet biologisilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset ihmiset usein myös ymmärtävät toisiaan hyvin; sillä he ovat kehittyneet samankaltaisiksi, kuten myös heidän hyvänsä ja pahansa. Erilaista elämää eläneiden ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, sillä he eivät tiedä, mistä toisen ajatukset ovat lähtöisin, koska eivät ole koskaan kokeneet samoja asioita.
Harva meistä myöskään ymmärtää, ettemme näe asioita puhtaina; liitämme niihin aina jotain itsestämme. Hyvä ja paha ovat asioita meissä, eivät meidän ulkopuolellamme. Ei mikään asia ole hyvä tai paha, me vaan pidämme sitä hyvänä tai pahana. Joku toinen ihminen pitää samaa asiaa pahana, toinen ihminen hyvänä. Sen vuoksi; ei mikään paha tule meihin ulkoa, vaan sisältä se tulee.
Lakatkaa jo syyttelemästä muita ja herätkää.
Hyvät asiat ovat sellaisia, jotka edistävät, eheyttävät tai synnyttävät arvokkaita asioita.
Pahat asiat ovat sellaisia, jotka taannuttavat, rikkovat tai tuhoavat arvokkaita asioita.
Mutta mitä ovat arvokkaat asiat? Se riippuu arvoista. Mistä syntyvät arvot?
Arvokkaina saatetaan pitää miellyttäviä tunteita. Esimerkiksi ihastunut ihminen pitää tunnettaan hyvänä, mutta ihastuksen kohde, joka ei tunne samoin, pitää tätä ihastusta ahdistavana ja sen vuoksi "pahana" asiana. Ei tietenkään absoluuttisesti, mutta periaatteessa hän ei myöskään pidä sitä hyvänä, sillä se ei miellytä häntä.
Epämiellyttäviä tunteita erehdytään usein pitämään kärsimyksenä. Kärsimystä edistäviä asioita pidetään usein pahoina. Kuitenkin joskus miellyttävät hetkelliset tunteet saavat aikaan pitkäkestoisia epämiellyttäviä tunteita. Toisaalta taas hetkelliset epämiellyttävät tunteet saattavat saada aikaan pitkäkestoisia hyviä tunteita. Ovatko tällaiset asiat siis hyviä vai pahoja?
Kyse ei kuitenkaan ole vain tunnetason yksinkertaisesta ajattelusta, sillä ihminen tekee asioista itselleen hyvinkin monimutkaisia.
Arvot ovat usein kulttuurin, kasvatuksen tai ympäristön luomia ajattelumalleja. Ihmisen todellisuus muuttuu jatkuvasti, ja tämän todellisuuden myötä myös ihmisen arvot muuttuvat. Jokaisen ihmisen arvot kasvavat ja kehittyvät tämän itsensä mukana; kenelläkään meistä ei ole täysin samoja arvoja, vaikka ne voivatkin olla samankaltaisia. Esimerkiksi kulttuurimme yrittää opettaa meille samankaltaisia arvoja, jotta meidän olisi helpompi toimia yhteistyössä keskenämme. Eihän yhteiskuntamme toimisi, jos emme voisi olla yksimielisiä tietyistä asioista.
Moraali syntyy oikeasta ja väärästä. Yhteiskunnassa on oltava yleinen moraalikäsitys, jotta sen mukaan voitaisiin toimia. Myös sen vuoksi yhteiskuntamme opettaa meille yhteisiä arvoja.
Oikea ja väärä.
Oikeina pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät hyvyyttä.
Väärinä pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät pahuutta.
Näin ollen ilman hyvää ja pahaa ei ole myöskään oikeaa ja väärää.
Ilman arvoja taas ei ole hyvää ja pahaa.
Mutta mitä me arvostamme?
Me arvostamme usein asioita, joita meidät on opetettu arvostamaan. Ylempänä jo selitinkin, miksi meitä opetetaan arvostamaan tiettyjä asioita.
Esimerkiksi raha.
Rahaa pidetään meidän yhteiskunnassamme arvokkaana, eikö pidetäkin?
Mutta jos eläisimme autiosaarella, olisiko raha meille arvokasta? Emme saisi sillä mitään.
Rahaa ei voi syödä, rahaan ei voi pukeutua, raha ei lämmitä kun on kylmä, eikä rahalla voi ostaa oikeita ystäviä. Ei raha ole arvokasta sellaisenaan. Tuon arvon takana on jotain muuta, mutta emme näe tämän arvon taakse; emme näe, mitä todella arvostamme, sillä luulemme arvostavamme rahaa.
Raha ei ole luonnollinen arvo. Ei kukaan ihminen syntyessään pidä rahaa arvokkaana; meidät kasvatetaan siihen. Samanlaisia on suurin osa arvoistamme.
Raha on silta arvostamaamme asiaan. Raha on välikäsi. Ja niin on suurin osa muistakin arvoistamme; ne eivät ole oikeita arvojamme, vaan heijastuksia oikeista arvoistamme. Olemme luoneet päässämme erilaisia suhdeketjuja asioiden välille, ja saatamme joskus unohtaa, mikä on todellinen arvomme tuon ketjun päässä, sillä näemme vain lähtökohtamme.
Esimerkki:
Arvostan onnellisuuden tunnetta.
Voidakseni kokea onnea, minun täytyy olla elossa.
Säilyäkseni elossa, minun täytyy syödä.
Minun täytyy mennä kauppaan saadakseni ruokaa.
Tarvitsen rahaa saadakseni ruoan ulos kaupasta, mikäli en halua joutua tekemisiin poliisin kanssa (tässä kohtaa meille tehdään rahantarve; meille opetettu moraali kertoo, että varastaminen on väärin, koska nyky-yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki varastaisivat [siksihän meille on tuo arvo opetettukin]).
Saadakseni rahaa, minun tulee tehdä töitä.
Saadakseni hyvän ammatin, minun tulee käydä koulua.
Pärjätäkseni koulussa, minun täytyy opiskella.
Opiskeluun tarvitsen aikaa.
Saadakseni aikaa, minun täytyy vähentää muita menojani...
jne.
Kun kuljemme näin pitkän polun noin yksinkertaisen asian saamiseksi, ei ole mikään ihme, että matkan varrella unohdamme, minkä vuoksi teemme sitä mitä teemme. Aina emme edes unohda; joskus emme tiedä alunperinkään, joskus emme tiedosta, joskus emme halua tietää, joskus emme vain ajattele asiaa.
Velvollisuudet masentavat ja voivat ahdistaa. Velvollisuudet syntyvät siitä, kun emme tiedä, miksi teemme, mitä teemme. Kun emme ymmärrä, mikä meissä saa nuo tunteet aikaan, meitä ahdistaa. Luulemme, että meidän on "pakko tehdä jotain", vaikkei meidän oikeasti ole pakko tehdä mitään. Jos ymmärtäisimme mistä "pakkomme" on lähtöisin, ymmärtäisimme myös tekevämme juuri sitä, mitä haluamme. Ihmisen rakentama kaava luonnollisten tarpeidensa tyydyttämiseksi alkaa vaan nyky-yhteiskunnassa olla hyvin sekava ja monimutkainen; siksi sitä on vaikea ymmärtää kokonaisuutena.
Vaikka meillä kaikilla olisi samat perustarpeet, pyrimme saavuttamaan nämä asiat eri tavoin. Tästä syntyvät myös erilaiset arvot ja erilaisista arvoista erilaiset hyvän ja pahan käsitykset.
Onko kipu paha tunne, koska se on epämiellyttävä?
Mielestäni ei. Kipu on todella hyvä tunne.
Kipu on tärkeä tunne, koska se auttaa meitä ymmärtämään, mitä me todella tarvitsemme; se näyttää meille, että meissä on vahingoittunut kohta.
Esimerkiksi nälkä ei ole paha tunne, vaikka monien mielestä se onkin epämiellyttävä.
Ilman näläntunnetta, ei olisi koko ihmislajia. Ellemme kokisi tällaisia tunteita, emme selviäisi hengissä. Jotkut ihmiset yrittävät päästä eroon näläntunteestaan esimerkiksi huumeiden avulla; mutta huumeet vaikuttavat ainoastaan tunteeseen, eivät tarpeeseen. Se, että minun on nälkä tarkoittaa, että elimistöni tarvitsee energiaa. Mutta vaikka hämäisinkin itseäni ja huumaisin itseltäni pois näläntunteen, se ei vie pois energian tarvettani.
Ihmiset huijaavat paljon itseään ja luonnollisia tunteitaan, kuvittelevat tarvitsevansa asioita joita eivät oikeasti tarvitse. Jos tiedostaisimme ja näkisimme itsemme läpi, meillä ei olisi ongelmia. Tietäisimme, että ongelmat ovat meistä sisältä lähtöisin, aivan niin kuin ovat arvotkin ja niiden kautta myös hyvä ja paha. Samaa hyvää ja pahaa joita sinä koet, ei koe kukaan muu, vaikka samankaltaisia piirteitä teissä saattaa ollakin esimerkiksi kasvuympäristön vuoksi. Samankaltaista elämää eläneet biologisilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset ihmiset usein myös ymmärtävät toisiaan hyvin; sillä he ovat kehittyneet samankaltaisiksi, kuten myös heidän hyvänsä ja pahansa. Erilaista elämää eläneiden ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, sillä he eivät tiedä, mistä toisen ajatukset ovat lähtöisin, koska eivät ole koskaan kokeneet samoja asioita.
Harva meistä myöskään ymmärtää, ettemme näe asioita puhtaina; liitämme niihin aina jotain itsestämme. Hyvä ja paha ovat asioita meissä, eivät meidän ulkopuolellamme. Ei mikään asia ole hyvä tai paha, me vaan pidämme sitä hyvänä tai pahana. Joku toinen ihminen pitää samaa asiaa pahana, toinen ihminen hyvänä. Sen vuoksi; ei mikään paha tule meihin ulkoa, vaan sisältä se tulee.
Lakatkaa jo syyttelemästä muita ja herätkää.
Milla löytyi...Perjantai 20.11.2009 00:49
Tänään sain kuulla, että Milla on löytynyt.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1773568
Huoh. Aika shokissa. Ei vielä saisi itkeä kun pitäisi just lähteä töihin.
On se kyllä ihan eri juttu kun kuulee että toinen on tapettu. Sitä miettii tappajan motiivia; miksi ihmeessä se on mennyt tekemään tollasta? Mitä hyvää se on luullu sillä saavansa aikaan? Miksi? Miksi Milla? Oliko Milla muka tehnyt jotain, tuskin? Mitä se tappaja ajattelee tekonsa jälkeen? Miltä siitä tuntuu? Ymmärtääkö se tekoaan?
Minä en kyllä koe olevani niin jumalallinen että minulla olisi oikeutta viedä kenenkään henkeä... "Would you eat a dog? In this world you could be a dog to anybody". Oli kyseessä ihminen tai eläin, tappaminen on tappamista. Ei siitä tule hyvä mieli kun sen tekonsa ymmärtää.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1773568
Huoh. Aika shokissa. Ei vielä saisi itkeä kun pitäisi just lähteä töihin.
On se kyllä ihan eri juttu kun kuulee että toinen on tapettu. Sitä miettii tappajan motiivia; miksi ihmeessä se on mennyt tekemään tollasta? Mitä hyvää se on luullu sillä saavansa aikaan? Miksi? Miksi Milla? Oliko Milla muka tehnyt jotain, tuskin? Mitä se tappaja ajattelee tekonsa jälkeen? Miltä siitä tuntuu? Ymmärtääkö se tekoaan?
Minä en kyllä koe olevani niin jumalallinen että minulla olisi oikeutta viedä kenenkään henkeä... "Would you eat a dog? In this world you could be a dog to anybody". Oli kyseessä ihminen tai eläin, tappaminen on tappamista. Ei siitä tule hyvä mieli kun sen tekonsa ymmärtää.