IRC-Galleria

kun sitä kattoo
niin se hehkuu
eikä siinä ole
mitään kummallista.

se on niin ihmeellistä.

se on syötävää.

käsityskyky leviää käsiin
ja jalkoihin
ihan koko kehoon
on helpompi hahmottaa
muodostaa kokonaisuuksia
sekavuudesta

omnipresenssi
joka nähtävissä kaikkialla
jolle sokeutuu jos kattoo liian kauan samasta kulmasta
pysyvyys
fluktuaatio
säikeet


rykäisemällä itsen tyydyttävään myrskyyn
pyörryn kaaoksen keskipisteeseen
uni loppuu toinen alkaa

tutkat varmistavat havaintonsa
kun melkein kaikkialla on viileää
ja vetelehtiminen alkaa puuduttaa


ehkä nyt
sytyn pyydystämään hyvyyttä


leviävää

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.

koskaan ei oo turhaa
istuttaa kukkia takapihalle
ei koskaan oo hyödytöntä kylvää

se ottaa aikoja
ja kärsivällisyyksiä
mut sit, yhtenä päivänä herää kukkahehkuun
ja se hyväilee silmiä
ja se hyväilee nenää
ja se hyväilee sielua

ja sit viel huomaa
et lähitienoot on muuallakin
alkanu räjähtää loisteeseen


ja kirkkaus

on hellästi vahvaa.

en tiedä siitä juuri mitään
muistoja lapsuudelle
ja otteeton sameus

villit lihansyöjäkasvit ihmisen keskuudessa
haikea nostalgia joka ei osoita mihinkään
shokki joka levittää mielen
uudelle jalustalle

jokainen tahtoo aina vapautua johonkin
karttakuva kaupungista
useimmilla suojanaan
en tiedä mikä täällä on siunausta
vaikka muuta tuntisinkin

tuuli riuhtaisee minulta vaatteet
tahtoisi kai oppia häpeämään

ja minä
koen jollain asteella
jonkinlaista
pysähtyneisyyttä.

http://www.dholbachie.com/list/indexE.html

niin rakastunut olen. :o

hiljaisuudessa on ikkunani

tahtoisin tuntea että kaikki on hyvin
ja se jumittaa

kun tää oiskin vaan melodramaattisuutta
mutta ei
äärimmäisessä egosentrisyydessäänkin
tää vaan tuntuu niin vitun tarpeelliselta

anna anteeksi

ei tarvii suojella
ei oo mitään suojeltavaa
ihminen on kaunis

aurinko paistaa lämpimästi
ja mulla on kylmä

mutta puhun vain itsestäni
ei mulla ole oikeutta kuoria muita