IRC-Galleria

isi ja äiti tai joku
osti mulle kanarialinnun
kun lupasin pitää siitä hyvää huolta

erääna aamuna avasin lintuhäkin verhot
ja tuo visertäjä
jonka nimenkin oon jo unohtanut
sojotti varpaitaan kohti kattoa.

siitä kun viimeks olin muistanu ruokkia
oli jo kulunu masentavan pitkä aika

vittu mä itkin
ja vittu mä huusin.

muistaakseni käytiin hautaamassa se humppumetsään
mutta voi kyl olla että se heitettiin roskiinkin
vaikea sanoa,
en oikeesti muista.

lisää ei tullu.

ne sanoi älä välitä,
anna mennä korvasta sisään toisesta ulos
eihän ne voineet ymmärtää
pienen käsitys on niin kovin suoraviivaista

oli aika vaikea uskoa mihinkäänsään
kun oli jatkuvasti maalitauluna
viattomuus osaa olla ihan vitun julmaa -
tarkoittaa kyllä pahaa muttei yksinkertaisesti ole kykeneväinen ymmärtämään vastuusta

niin me sitten hakkasimme
hennot itseluottamuksen siemenet paskaksi
en voinut todella panna vastaan
sillä sellaista varten olisi tullut tietää
että se näyttää voittajalta
joka tajuaa uskoa voimansa.

ajoittain mietin
että kun vain nyt saisin palata sinne...
...mutta ei.
kaikki noi tunteet
teki mut täksi

koulutus meni oikein.

tuoreena lapsena
katselin saippuakuplien ja akvaariolasin läpi heittäytyvää auringonvaloa
joka maalasi leikkikenttäni sateenkaariksi

en oikein muista miltä äiti näytti ollessaan vielä terve
paitsi ehkä hämärästi valokuvista
mutta muistan äänensävyn jolla hän kutsui minua -
se oli videonauhallakin kunnes jyräsin sen teininä,
luultavasti jonkun suht typerän toimintaleffan tieltä.

havahdun silloin tällöin ihmettelemään sitä
kuinka vähän todella muistan
noista puhtauden vuosista
kaivelen kuitenkin aika varovaisesti -
ehkä sen hautautuminen on kuitenkin
jollain tavalla tarkoituksellista

jostainhan minä olen rakentunut.

havahdun monesti siihen kuinka havaintoni,
hahmotelmani,
karttani,
kuvaavat eniten minua
vaikka tarkoittaisin kohdistaa niitä muualle

ensimmäisen kerran tämä raadollisuus
paukkui todella tajuntaani
vuosia sitten sinun kanssasi.

se oli hienoa aikaa,
sattui uskomattoman paljon
ja sitten oppi vähän luopumaan
kun tuli pakko.


kärsimys on niin säälimätön opettaja,
ehkä juuri siksi tosi ystävä.

ihmistä tulee joskus piestä
liika hellyys turruttaa sameaan.

terävä napsahdus

tuulettimet pyörii
etelämmässä kuumuudessa
kilometrit pauhaavat
taivas on häivätön
kainalot tulvivat
saastaiset koivet tihkuvat
radio soi saksofonia
silmäluomet havaitsevat kypsyyksissään
kukkulat huhuilevat puoleensa kuin saduissa
tiet ovat kuhmuraisia
kalpeat viirit roikkuvat yllä kuin lepakot luolissaan
naisilla on valkoiset hameet
ja miehillä valkoiset hihattomat paidat
koirat sammuvat koppeihinsa
intohimo hukkuu läkähdykseen
uni johon euforiaansa pitkästynyt hedonisti nukkuu pois

somewhere along the planet
s/he's curious
creativity takes form
contrast is increasing presence
colors multiply
magic is turning outwards
entities cause movement
press shift
molecules drift

---

might it be... curious
elements become furious
flash becomes complete
spirals feeding eyes
trust needing bed
green bleeding red
dream seeding dead
blip.

---

continue
this

kuuntelen final fantasy seiskan soundtrackia ja
hajoilen siihen nostalgiantäyteiseen euforiaan jota
uematsun uskomaton taika herättää

se on kuin lumoavaa unta,
epäpainajaista
kihelmöivää fantasiapölyä joka
leijailee ylläni ja
saa mut täysin hullaantumaan tähän
olemiseen

tunne on kuin sumua,
mutta kirkasta se
on akupunktio hengelle se
saa mut totaalisen hulluksi läsnäolosta jossain
muualla

se toimii aina.

better get prepared for the sewer system
the cyber age is a mindfucker
there's going to be pain
waste being forced out -
either with will or violence

necessity gives birth to mountains
head malfunction for mold room to grow
to need scrap!
enjoy the present fever
neurocorrelations spread through the grid

time to appreciate the acid of the 21st century

the problem is that
people think something
doesn't exist

they always ask for an
another definition for it;
why do they, then,
accept any concept?

something is very obvious:
it is right here.

tahtoo jakaa sen kanssa toisen tuntevan ihmisen
ravinteistaa ja kirkastaa
tuntea ettei se ole väärin
ettei sitä jumaloimalla ole huono
tai vastenmielinen

tahtoo nostattaa
ja tulla nostatetuksi
muodostaa yhdessä syventyvien heijastusten jatkumon
luoda ihmeitä
palautua sanoinkuvaamattomaksi

tahtoo laajentaa näkemystä
riittävyydestä/riittoisuudesta,
täydellisyydestä,
kaiken sisäänrakentuneesta kauneudesta,
lupauksesta

tahtoo elvyttää rohkeuden,
kutsua esiin aitouden,
haavoittuvuuden,
kytkeä yhdeksi kaiken
keskustastaan irtautuneen,

käydä keskustelua kielellä jota kaikki voi ymmärtää,
kysymättä, otaksumatta, luulematta,
muistaa että jokainen
on aina tiennyt tarpeeksi
ja olla hiukan perillä