Normaalin päivärutiinin läpikäytyämme lähdimme perinteisesti vapaalle. Tällä kertaa kävimme lävitse elektroniikkakaupan, Burger Kingin, sekä erään paikallisen, erittäin laadukkaan "coffee shopin". Muutaman tunnin makutupakkaa sishasta siemailtuamme ja toistemme kanssa seurusteltuamme pölähdimme pienemmällä porukalla katsomaan hieman modernimpaa kävelykatua. Kyseistä katua ei kieltämättä nopeasti vilkaistuna pystynyt enää erottamaan vaikkapa suomalaisesta kävelykadusta. Kuitenkin hetken käveltyään huomaa, että missään ei ole köyhiä, kukaan ei ole yksin, porttikongeista ei haise kusi eikä oksennus, eikä tiellä palloillessaan käytännössä tarvitse pelätä muutenkaan ylipäätänsä mitään. Kantapubin ördäävät spedet on mukavasti sijoitettu melko kauas: rajan taakse ja tuhannen kilometrin päähän.
Aikaisemmin kahvilassa seurusteltuamme tuli paikallisen ystävämme kanssa esille perinteiset inttipuheet. Oli kieltämättä rentouttavaa huomata, että maasta ja armeijasta riippumatta asepalveluksen peruskomponentit ovat hyvinkin samanlaisia. Kaikkia siis vituttaa, tekee mieli perseillä ja missään ei ole mitään järkeä. Vaikka Jordanian kolmella rajalla pommit paukkuvatkin ja laittomia asekauppiata kulkee tiuhaan tahtiin uusia asiakkaita etsimässä, maa on jo pitkään onnistunut menestyksekkäästi ja kunniakkaasti pitämään levottomuudet loitolla. Tästä saa epäilemättä kiittää maan tiukkaa asepalvelukulttuuria, josta perseilystä huolimatta valmistuukin ilmeisen hyvällä prosentilla vain valiojoukkoa. Samaa ei voikkaan sanoa Suomen Isän Maan Puollustus Voimien kermaperseistä, jotka tälläkin hetkellä nukkuvat ruususen unta pehmeiden vällyjen välissä odottamassa aamun lämmintä suihkutteluhetkeä ja keittiöhenkilökunnan maidosta tekemää kaurapuuroa. Supokin tarkoittaa kotimaamme kielellä vitsiä, mutta täällä en välttämättä haluaisi joutua paikallisen salaisen palvelun kanssa tekemisiin.
Päivän kaupunkikierroksen päättyessä lähdimme kyttäämään perinteiseen tapaan taksia. Tällä kertaa taksin saaminen oli normaalista poikkeavasti yli kahden minuutin yritys, mutta odotus palkittiin perinteiseen tapaan kahden dinaarin matkalla läpi paikallisen maiseman ja kulttuurin. Illan hämärtäessä taksissa istuessani tajusin; alan kovasti tykästymään tähän maahan, kaupunkiin, ja niiden kulttuuriin.
---
Päivän kuvakimara: Kissa.