Ei auta, jalat särki. Puhki, poikki on mieli ja järki. Aavikon jälkeen ei mehuja oo, ei tippaa, ei puroa, ei pirteyden saloja. Oi miksi, oi miksi, meitä näin piinaat. Oi miksi, oi miksi, on järkemme niin köyhää.
Vanhasta muistista töitämme teimme. Ei tulevaisuus pelastanut vaan turmioon heitti. Syvältä kuilusta vaimean vaikerruksen suomme, toivoen samalla että kuitenkin iloa luomme.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, tämä on sananlasku ja totuus varsin suuri. Jos huomenna herään en koskaan enää, mutta kuitenkin taas jo petaan uutta erää.
Olkoon tämä varoituksena kaikille teille, jotka mieron teille ja raiteille, heille, olette toivonne heittäneet. Muistakaa, ystäväni, tehdä työnne ajoissa, älkää vain laiskotelko, paistatelko parrasvaloissa.
---
Päivän kuvakimara: Death.