Reissun hiljalleen lähestyessä loppuansa on ollut aika kiristää tahtia. Kesäkurssien ahdas yhden kuukauden aikataulu on aiheuttanut paljon töitä, jotka on nyt tullut aika saattaa päätökseensä. Kurssitöitä ja opiskelua on tullut tehtyä joka päivä selviytyäkseen eteenpäin, eikä viimeisillä metreillä huvita kursseja muutaman isommankaan työn takia failata. Tämä on tarkoittanutkin koko kurssin ajan keskimäärin yhdeksän tunnin koulupäiviä ja parin tunnin iltapuhdetta kotion viemisiksi, mutta erityisesti tällä viikolla työmäärä on lisääntynyt tuntuvast. Matka on kuitenkin tarjonnut opiskelujen osalta muutakin kuin kulutettuja tunteja, sillä kurssit ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja sisältörikkaita. Luennoitsijoissakaan ei useimmiten ole ollut moitteen sijaa. Paikalle onkin saatu koottua hyvin motivointunut kaarti sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudesta.
Kursseilla paikallisten opiskelijoiden sekä muualta tulleiden kesäkurssilaisten kanssa yhteistyön tekeminen on ollut hyvin ainutlaatuinen kokemus. Kommunikaatiossa on joutunut usein ottamaan käyttöön melko innovatiivisiakin konsteja, jotta halutun viestin on saanut kommunikoitua perille. Hyvin monen erilaisen aksentin kuuleminen ja ymmärtäminen päivittäin onkin johtanut puhutun englannin graduaalinen tason laskemiseen jokaisen opiskelijoiden huulilla, vaikka kommunikointi sinänsä onkin keskuudessamme päivä päivältä parantunut. Erittäin hyvin tämä tuli ilmi tietokonegrafiikan kurssilla, jossa viimeiset kaksi viikkoa olemme tehneet yhtenä projektiryhmänä kurssityötä eteenpäin. Työn luonteen ollessa ohjelmistoprojekti on ollut äärimmäisen tärkeää että ryhmä on pysynyt yhtenäisenä ja ongelmatilanteet sekä toiveet on tullut kommunikoitua riittävällä tarkkuudella ryhmämme kesken. Tässä onnistuimme ällistyttävän hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon että valtaosalla kurssimme opiskelijoista ei ennen kurssia ollut kokemusta niin ohjelmistoprojekteista kuin ohjelmoinnistakaan, ja vielä vähemmän itse kurssin aiheesta, tietokonegrafiikasta. Pari avainhenkilöä onkin noussut esille joukosta käytännön asioiden järjestämisen ja sujumisen vuoksi, mutta kokonaisuutena koko projektityöryhmämme on tehnyt ahkerasti töitä projektin eteen, ja tänään viimein pääsimme keräämään hedelmät työstämme.
Yhden valvotun yön ja useamman kahvikupin jälkeen esitimme osa-alueidemme tulokset, ja kurssin vetäjien palautteesta päätellen suoriuduimme yli odotusten vaativasta tehtävästämme. Nyt viimeistä kurssipäivää käydessä olo onkin hyvin haikea, sillä tiedossa on että varsinkaan paikallisia ryhmäläisiämme emme enää tule tapaamaan. Onkin tullut aika valmistautua henkisesti kotiin palaamista varten ja alkaa miettiä arkielämän käytännön järjestelyjä, kuten miten kaiken ostamansa roinan saa raahattua takaisin kotimaahan. Tähän tehtävään kaipaisinkin hyviä vinkkejä, sillä kapsäkkini olivat jo tullessa aivan täpötäynnä. Lisäkiloja pystyn kyllä kuljettamaan, mutta lisää avaruutta en osaa lähteä varusteistani taikomaan.
Huomiselle päivälle on vielä luvassa toisen kurssimme päättäjäiset. Kun tenttipäivät ja -tärpitkin ovat jo tiedossa, pystyy loppuillat kuluttamaan sinänsä hyvin rauhallisissa merkeissä ja suunnitelmassa pitäytyen. Hieman kirjaa raottamalla iltaisin luulisi suomalaisen, kuuluisan laiskan ja tyhmän opiskelijankin selviytyvän matkan viimeisistä haasteista ongelmitta.
---
Päivän kuvakimara: Tietokonegrafiikka -kesäkurssin projektityönä syntynyt Failtrace -rendedöijämme sisältää perustavanlaatuisten raytracing -ominaisuuksien lisäksi muutaman erilaisen perusprimitiivin, eri tyyppisiä valoja, csg -boolean objectit, rautalankamoodin ja interaktiivisen editorin. Myös pilviä ja partikkeileita pystyy jossain määrin rendaamaan. Kuvassa eräs toteuttamani esimerkkikuva, joka demonstroi oman työryhmämme tulosta csg-objektien parissa.