Illan mittaan kaupungin katuja mitattuamme törmäsimme taksikuskiin, joka oli niinkin joviaali että pysähtyi hakemaan koko porukallemme jäätelöt kioskilta. Toki matkan hintakin nousi samassa muutamalla dinaarilla, mutta mieluummin sitä tulee "huijatuksi" taksissa, jossa rahan edestä saa sentään hyvää palvelua. Tämä mukava herrasmies oli myös puheliain ja parhaiten englantia osaava kuski johon olen kaupungissa törmännyt, joten tällä kertaa ei todellakaan ole varaa valittaa. Ainoa murhe asian tiimoilta on tyhjentävä kysymys: miksi emme neljän viikon aikana törmänneet tähän kuskiin vielä kertaakaan?
Aikaisemmin päivällä vietimme aikaa jälleen kerran myös jo eiliseltä tutuksi tulleessa pubissa, jossa tällä kertaa täyttelimme kortteja. Pähkinät ja vesi tulivat ilmaisena, samoin kun kynä jolla kortit sain kaikessa rauhassa kirjoittaa. Tällaista palvelua on varsin mukavaa saada, varsinkin matkan päätteeksi jolloin viimeiset mielipiteet maasta tulee muodostettua.
Illalla kämpillä sishaamme kärytellessä puhuimme saksalaisten ystäviemme kanssa myös toisinlaisista substansseista. Mitä puskaradion kautta olin jo ehtinyt aikasemminkin kuulla, erään kamelinpaskan polttelu maassa ei rangaistuksista huolimatta ole mitenkään totaalisen tavatonta. Ja lemahtihan tuo makea tuoksu jo yliopistollakin ollessa eräänä päivänä. Varsinaisesti ei kyllä yllätä, että tämä punakeltavihreä tapa on levinnyt tännekin maanosaan, mutta ihmettelen siitä huolimatta paikallisten radikaalien rohkeutta uhmata valtiovaltaansa, kun neljän vuoden linnatuomio voi odottaa minkä tahansa nurkan takana. Maassa, jossa alkoholinkin nauttimisesta saa vähintäänkin pahaa silmää, voisi kuvitella myös yhteisön olevan melko tiiviisti naapurikatea. Ei ole helppoa, ei.
---
Päivän kuvakimara: Al fakher, most def.