IRC-Galleria

..kuinka päästä täältä pakoon

Kolme lähes 12 tuntiseksi venähtänyttä kuvauspäivää takana, mutta nyt leffa on purkissa. Tai no ei kokoaikaa ole tullut kuvattua, mutta kuitenkin tehtyä työtä leffan eteen. Nyt on aika hyvin mehut lopussa. Murphyn laki pitää pelottavasti paikkansa. Mitä tiiviimpi aikataulu sitä enemmän asioita menee pieleen. Kuvauspaikan muutoksia, teknisiä vikoja, unohdettuja asioita, näyttelijän sairastuminen ja viime hetkeen asti muuttuvat säätiedotukset, mutta onneksi ei mitään mistä ei olisi selvitty.

Eilen oli kyllä niin perisuomalainen kuvauspäivä.. vimmainen tuuli ja sade pieksee vasten kasvoja, joka puolella harmaata, kaikki mikä voi olla märkää on sitä ja siinä sitten kamera on suojattu omalla "sadetakillaan", ylimääräisellä sadeviitalla ja yhden tyypin tehtävänä oli pitää kahta sateenvarjoa kuvaajien suojana.. Onneksi sentään näyttelijät olivat sadeasujensa ja kaasunaamareiden takana suojassa tältä mukavalta loppukesäiseltä säältä.

Nyt sitten pitäisi piiloutua vielä pariksi päiväksi editointikoppiin ja katsoa syntyykö kuvatusta aineistosta esityskelpoinen elokuva..

Kävin kattomassa sunnuntaina uuden Batmanin ja en käynyt. Oli sopiva vapaa ilta leffanteon välissä joten ajattelin käydä viettämässä rentouttavan illan leffateatterissa, kattomassa jonkun toisen tekelettä. Uusin Batman vaikutti myöskin olevan viimeistä iltaa Imatralla, ja halusinhan nähdä sen teatterissa, kuulla Jokerin naurun hyvästä äänentoistosta..

Kaikki meni hyvin n. 2/3 leffaa nähty, kun äänet vaihtuivat monoksi. Koneenkäyttäjä vaikutti huomaavan ongelman, sillä äänet palautuivat hetken kuluttua stereoksi. Ei kestänyt kauaakaan, kun ne menivät takaisin monoksi ja hetken kuluttua äänet hävisivät kokonaan, kunnes hiljaisuuden korvasi korvia huumaava kohina. Ihmettelin ettei koneenhoitaja pistänyt leffaa poikki, kun kerran ei saanut heti ongelmaa korjattua. Kohina vain jatkui. Läheltä joku nousi ja kävi ilmeisesti kysymässä asiasta lipunmyynnistä. Tilanne ei korjaantunut. Kohta siellä kävi joku toinen. Viimein kaverini sanoi käyvänsä vessassa. Palattuaan hän sanoi, että paikka oli tyhjä, lipunmyynti oli kiinni. Hmm, eli oletus siitä, että joku olisi käynyt sanomassa tilanteesta oli väärä. Kuvittelin konehuoneen olevan lukossa, mutta piti käydä tarkistamassa asia. Se ei ollut lukossa ja selvisi, että konehuone on äänieristetty ja koneenkäyttäjä ei ollut todellakaan tietoinen ongelmasta. Äänet korjaantuivat lähes napinpainalluksella.. Koneenkäyttäjä valitti, että miksemme olleet tulleet sanomaan aikaisemmin. Nyt leffasta oli mennyt n. 15-20 min hukkaan. No multa ja kaverilta oli jokatapauksessa mennyt maku leffaa kohtaan ja kävelimme ulos näytöksestä. Onneksi sentään saimme vapaaliput korvaukseksi. Harmi vain, että Batmanin näytöksiä ei ilmeisesti Imatralla enää ole ja tosin vaikka olisikin niin en tiedä haluaisinko lähteä katsomaan alkua uudestaan näin piakkoin edellisen jälkeen. Eli nyt siis pilaantui yksi leffakokemus ja harmillisesti se oli leffa jonka vuoksi Heath Ledger kuoli.. (no ei se ehkä sen takia, mutta kuiteskin kokemus vastasi pyhäinhäväistystä..)

Mutta Jokeria lainatakseni: "What doesn't kill you, make you stranger."

Woo Haa, I got you all in check!

Hmm. no ehkä tämän verran..

Kävin maanantaina Retretissä. Ellen Thesleff, joka oli päänäyttelyssä kiinnosti lähinnä taidehistoriallisena kuriositeettina. En ole oikein neidon taiteen faneja. Mutta luolalta ja Himmelblaunin grafiikkaa odotin innolla. Luolaston taidekokonaisuus on osa Continuum -näyttelyä, joka on osa Savonlinnan taidelukion 40-vuotisjuhlien ohjelmaa.

Luolaston tarjonta alkoikin jykevästi kumisten kun Sampo rupesi takomaan rahaa heti kun portaista jalan lattialle ehdin asettaa. Tea Mäkipään teokset olivat muutenkin varsin vakuuttavia (ensimmäinen osa teoksesta Motocalypse now tervehti Retrettiin tulijaa jo pihalla, mutta huomasin sen vasta pois lähtiessäni..).

Luolaston parhaimman kokonaisuuden tarjoili varmaan Pekka Jylhä tuttuine eläinteoksineen. Teokset olivat minulle tuttuja jo aikaisemmin, kun vuos takaperin ne olivat Lappeenrannassa näytillä. Lappeenrannassa oli itseasiassa parempi tarjonta Jylhältä, kuin Retretissä, mutta Retretin luolasto antoi varsin dramaattiset puitteet teoksille. Kun puhtaan valkeat eläimet ja kristallit kohtaavat synkän luolastovalaistuksen, niin syntyy valonleikki jollaiseen teosten aluperin olisi voinut kuvitella syntyvän. 'Puhdas omatunto?' -teos kolahtaa edelleen varsin syvälle sisimpään. Ainut teos, joka oikeastaan oli parempi kliinisessä museossa kuin luolastossa oli kynttilää kantava jänis. Museossa peilin kohtasi alunperin jotenkin paremmasta kulmasta, niin että siinä näkyi vain jänis. Retretissä teoksen peilistä tervehtii ensin katselijan jalat :(

Mutta, mutta! Sain vihdoin nähtyä Jani Ruscican teoksen Beatbox (alternate take) kokonaisuudessaan! Tämä teoshan jäi multa vuos takaperin kesken, kun piti kiirehtiä jostain Helsingin museosta ulos kiireellisen aikataulun vuoksi. Teos ei sinänsä pääse oikeuksiin ympäristössä jossa sitä tullaan katselemaan kesken esityksen (ja useimmiten lähdetään litomaan ennenkuin se on loppunut..), mutta nyt minulla oli kaikki maailman aika käytettävissä joten istuin sen kokonaisuudessaan läpi. Urbaania ääntä ja liikettä rinnastetaan luonnossa esiintyviin sykkeisiin varsin mielenkiintoisesti. Jos aikaa teokselle ei ole enempää niin itse Beatbox osuus kannattaa istua läpi. Batbox osuus, vaikka onkin mielenkiintoinen pääsee mielestäni oikeuksiinsa vasta Beatboxin rinnalla.

Maria Liulian osuudesta jäi mieleen parhaiten videoteos Haitarimies, jonka hän on tehnyt yhteistyössä Kimmo Pohjosen kanssa. Diggailen jo sen verran Pohjosen musiikkia, ettei minua saanut penkistä irti ennenkuin kokonaisuus oli läpinähty. Itse Liulian musiikkiin luomat videot olivat ihan-kivaa -tasoa, paria edukseen erottuvaa poikkeusta lukuunottamatta.

-Leonardo-
Oli se mies nero, mutta silti olisin halunnyt nähdä vaikka nykytaidetta niiden masiinoiden sijasta. (takaraivosta jyskyttää sisäinen steampunkkari ja sanoo, että Leonardon osuus oli varsinainen helmi).

Himmelblaun osuus tarjoaa rutiinia. Ei sieltä oikein pääse nousemaan enää niin hienoja kokemuksia, kuin muutama vuosi sitten. Jotenkin kun samankaltaisia töitä katselee vuodesta toiseen niin tulee vain fiilis, eikö välillä jotain muuta. Kyllähän Heiskanen, Neuvonen & kumppanit taitavia ovat, mutta pliisu oli tarjonta tänä vuonna. Pari vuotta sitten Neuvosella oli esillä kukkaiskokonaisuus, joka oli tehty ikäänkuin kirjankansiin, tai siis sellaisten puulaatikoiden sisään. Tämä oli varsin maukas idea ja todella hyvännäköinen kokonaisuus. Tämä vuonna tarjolla oli samaa ideaa kierrätettynä, mutta paljon huonommin. Nyt niihin oli suurimpaan osaan liitetty aforismi/muu fraasi, joka teki kokonaisuudesta ikään kuin olisin Suomalaisen kirjakaupan korttitelinettä ollut katsomassa. Yksi kirkas poikkeus grafiikanosuudessa oli.. Juha Tammenpään upeat satumaiset teokset, mutta nämä teokset olivat piilotettu viimeiseen mahdolliseen nurkkaan, ikäänkuin niitä olisi häpeilty. Niitä katsellessa tuli hyvälle tuulelle ja siinä niitä fiilistellessä tuli ajatus, että entä jos sittenkin itekin opettelisi enemmän grafiikkaa.. Tai no tämä ajatus oli kyllä kokoajan muitakin teoksia katsellessa päässä, sillä kyllä ne sen verran hyvin tehtyjä olivat.

Retretissä oli taas paljon nannaa tarjolla, mutta kokonaisuus oli ehkä hieman pliisu. Mukaan tarttui muuten halpiksena pieni kirjanen Mati Karminin näyttelystä muutamia vuosia sitten. Tyyppi tekee hieman tyylikkäitä huonekaluja ym. vanhoista merimiinoista. Niitä tuli ihailtua jo silloin paikan päällä, nyt niistä on pieni muisto kirjasen muodossa.

it stays white for days

it stays white for days/


[two] hours of sl eep
[131]

It stays white for days.

_it stays white for days


.......................................you think this thing is a lie

It stays white for days.