IRC-Galleria

miekin lankesin nyt sitten näihin...

eli säännöt seuraa:
Put your iTunes/Winamp/WMP/any player on shuffle.
Say the following questions aloud, and press play.
Use the song title as the answer to the question.

osa vastauksista oli niin kryptisiä, että päätin tehdä jatkokysymyksiä selventämään ensimmäisiä..

1. How does the world see you?
moloko - killa bunnies

tämä on aika selkiö, ehkä aavistus hyperaktiivisuutta ilmassa ollut kevään mittaan, mutta otetaan selventävä vielä kaiken varalta:

the insult that made a man out of mac - shut up

no ei sitten.

2. Will I have a happy life?
rammstein - klavier

tää meni nyt ohi hilseen, eikös klavier ole piano... eli siis mitä tämä vastaus tarkoittaa:
adam strange - traveller

just.

3. What do my friends think of me?
asa - leijonaa mä metsästän

just. kiitti kaverrrit.

4. Do people secretly lust after me?
the cult - saints are down

tänkin pystyy tulkitsemaan nyt sitten kahdella tavalla. Enhän mie halua jäädä epätietoisuuteen, oi kaikkitietävä itunes kerro minulle himoitsevatko ihmiset salaa minua, miten tulkitsen tuon cultin biisin nimen:

velvet acid christ - we have to see-we have to know

...

5. How can I make myself happy?
lenny kravitz - are you gonna go my way

tämäkin on selvä, mutta varmennus on aina varmennus:
goldfrapp - twist

tässähän ihan punastuu..

6. What should I do with my life?
terminal choice - aggression (revenge '99)

ookei, paikat pilkkeeks. pitää siis ottaa vähän hyökkäävämpi asenne.
(ja varmennusbiisi oli ra - sign of life, joka on selviö mitä se tarkoittaa)

7. Will I ever have children?
LCD Soundsystem - Yeah (crass version)

WHAT?!? NOU! EI! no ok, ehkä joskus on vielä aika. Nyt ois aika kammo (joku kolkuttelee ajatusten takana: mutta jos kuitenkin olis mukava saada taapero jolle opettaa pimeitä juttuja...)

Ja varmennusbiisi on Faith No Moren Stripsearch, eli tukea tulee itsetutkiskelulle...

8. What is some good advice for me?
system of a down - darts

eli viihteelle. mutta varmistetaan tämä vielä:

the insult that made a man out of mac - righteous
eli tämä tarkoittanee sitä, että tulkitsin edellisen vastauksen oikein :)

9. How will I be remembered?
das ich - jericho

järkkymätön muuriko? jatkokysymyksen paikka, mitä jericho tässä tapauksessa tarkoittaa oi kaunis itunesini?

nine inch nails - la mer

eikös tämä tarkoita merta? nyt täytyy jäädä sulattelemaan näitä vastauksia hetkeksi, ei tästä muuten ota selvää.

10. What's my signature dancing song?
massive attack - unfinished sympathy

juuh. aivan mahtavaa fiilistelyä.

11. What's my current themesong?
placebo - bruise pristine

tähän väliin tuli pikkuylläri

12. What do others think is my current theme-song?
david bowie - the man who sold the world

13. What shall they play at my funeral?
das ich - schwanenschrei (Silke Bischoffin remix)

aivan mahtavaa, kyllä tätä täytyy sitten jäädä kuuntelemaan vaikka aaveena.

14. What type of men/women do I like?
koje - waterbar

kai nyt vähän tarkemmin voisin itseäni tuntea, eikö:
björk - come to me

15. How's my love life?
ville leinonen - suudelmitar


Osa vastauksista on aikas pelottavia..

mutta nyt jään fiilistelemään Fun Loving Criminalsin Scooby Snacksin schmoove version tahdissa (ihan ihmebiisejä tulee tuolta koneen syövereistä, onko mulla tämäkin..)

ah, vihdoin taas netti jalkojen alla ja linnunrata kiitoratana.

on jyväskylä + la fee verte + 10 eri absinttimerkkiä

Eilisestä Tampereen reissusta on nyt selvitty (joten kuten..). Vaikka muuten reissun ohjelma rukkautuikin uuteen uskoon, niin Tukkateatterin (www.tukkateatteri.fi) Sadun kääntöpuoli -näytelmän harjoitukset olivat yksistään jo matkan tekemisen arvoiset.

Sadun kääntöpuoli -näytelmä perustuu Neil Gaimanin Smoke & Mirrors novellikokoelmasta löytyviin tarinoihin "Snow, Glass, Apples" ja "Troll Bridge". Esityksen on dramatisoinut Emmi Itäranta ja ohjannut Teemu Ojala. Jo harjoituksen perusteella voin sanoa, että kenenkään Gaimanin, synkkien satujen, makaaberin fantasian ja mustan huumorin ystävien ei tätä kannata missata.

"Lumenvalkea, verenpunainen" (Snow, Glass, Apples) osuudessa minulla meni ajoittain kylmät väreet selkää pitkin, tunnelma oli käsin kosketeltava. Osaksi tunnelmasta on kiitettävä Janne Laurilan (Laurila, Office Building) esitykseen luomaa synkähkön tunnelmallista musiikkia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen herran musiikkia tällaisessa yhteydessä. Laurila on jälleen kerran vakuuttanut minut taidoistaan, arvostus häntä kohtaan vain kasvaa kasvamistaan.

Näyttelijöiden työtä oli ilo katsella (ja esityksen ulkopuolistakin sanailua kuunnella..). Vaikka kuningattaren näyttelijä olikin kipeä, niin hän veti silti harjoituksen hyvin intensiivisesti läpi, minulle ei juolahtanut mieleenkään, että tässä näytellään kuumeen kourissa. Näytelmästä huokui rakkaus tarinaa kohtaan.

Nyt olen hehkuttanut esitystä jo varmaan turhankin paljon, ampuu jo ilmeisesti hieman yli, mutta se on vain totuus, että nautin harjoituksen katsomisesta ja näytelmästä aivan mielettömästi. Nämä synkät sadut toimivat minulle. Eikä edes pieni Gaimanin fanipoika minussa vaikuta asiaan juurikaan, vaan tarinat oli dramatisoitu teatteriesitykseksi onnistuneesti. Eli nyt kannattaa tsekata tarkemmat esitysajat Tukkateatterin kotisivuilta ja varata kalenterista syksyllä aikaa Tampereen reissua varten.

Aivan mahtava löytö! Nyt en ole muutamaan päivään muuta kuunnellutkaan kuin Mustan Paraatin Peilitalossa -uudelleenjulkaisua. Varmaan tämä johonkin postpunkgootti kategoriaan menee. Olkoon kategoria mikä tahansa niin joka tapauksessa aivan mahtavaa 80-luvun angstia. Njassan vetämä Johtaja -biisi pistää bilettämään niin kuin ei ole koskaan biletetty.

Olen valaistunut!

Nyt pitää kaivaa Armon Siskot ja Numannin Kari naftaliinista, 80-luku here I come!

pitkällisen pohdinnan tulos: näen asioita

loput saavat vielä odottaa parempaa tietä putkahtaa maailmaan

Vappu Hartolassa, soramonttuja ikävä.

krääh. nyt yli viikon jatkunut sairailu. ja kaiken lisäksi vielä ihan negatiivisessä mielessä. Ei kuumetta ole ollut pariin päivään, mutta silmät vuotavat kuin seula, nenä tulee hyvänä kakkosena ja kurkusta kuuluu epämääräistä korinaa. Kuumeisena sentään syntyi outoja ideoita, mutta nyt mennään jo harmaaseen.

Mutta vihdoin on kaikki Buffyn kaudet hallussa. Seuraavaksi voikin palailla Aurinkoiseen kylään, kun kadonneelta saarelta on selvitty ja Kuollut metsäkin vetää viimeisiään.

No nyt sitten muutama päivä takaperin kyllästyin odottelemaan virhe.orgin ylösnousua, joten päätin laittaa töitäni näkyville deviantart.comiin. En ole tosin vielä jaksanut kummoisestikaan kommentoida töitäni, sillä on tässä ollut kiirettä maailman taiteen historian kanssa. Tentti olisi reilun viikon päästä ja pikku hiljaa alkaa paineita kasaantua. No onneksi ensi viikolla ei ole itse koulun puolesta juurikaan paineita, kun saa keskittyä upottamaan kätensä saveen. Tänään oli itse asiassa tarkoitus ottaa edellisistä kokeiluistani kuvia ja pistää nettiin, mutta joku toinen olikin tarvinnut kameraa, joten se jää sitten tulevien päivien projektiksi.

Katsoin eilen Gus Van Santin hämmentävän elokuvan nimeltä Elephant. Leffa kertoo Columbinen koulusurmista, seuraillen eri oppilaiden päivän toimia ennen surullisen kuuluisia tapahtumia. Leffa on kerronnaltaan hyvin minimalistinen, dialogia on hyvin vähän, kuvakulmia on käytetty tehokkaasti, monesti kamera seuraa henkilön olan takaa minne ko henkilö menee, tai sitten kamera on vain jätetty jonnekin paikalleen ikäänkuin tarkastelemaan tapahtumia. Ja tykkäsin myös siitä miten surmaajat esitettiin, sitä mikä oli saanut heidät menemään rajan yli ei pahemmin arvotettu vaan sitä seurattiin suht' objektiivisesti. Vallan mainio leffa.

Nyt pitänee lähteä iskemään nenä kirjaan.

Nyt on pari päivää tullut väsättyä styroksista taideteosta. En olisi uskonut mitä kaikkea styroksista saakaan aikaan. Jotenkin sitä on vain aina pitänyt toisarvoisena pakkausmateriaalina, mutta nyt ovat käsitykset kyllä muuttuneet täysin. Aloitin siitä suht' massiivista (tai no ainakin sillä mittapuulla, että mitä olen aikaisemmin tehnyt) seinälle tulevaa teosta. Kädet syyhyäisivät jatkamaan. Jotenkin sitä päivän veisteltyään tulee ikäänkuin yhdeksi veitsen kanssa ja styroksin veistely muuttuu varsin hypnoottiseksi toiminnaksi. Olen kyllä nyt ihastunut tuohon materiaaliin täysin.

Mutta minulla on kyllä teoria: styroks on tietoista ainetta, heti kun silmä välttää niin pienet styroks pallot ja pölyt tarttuvat kaikkialle vaatteisiin ja hiuksiin ja... well, kaikkeen. Vaikka sitä kuinka puistelee ja imuroi, niin parin minuutin päästä tilanne on jo täysin menetetty. Ne varmasti suunnittelevat maailman valloitusta. Nyt ne vain odottaa, että niitä olisi tarpeeksi toteuttamaan tämä suunnitelma.