IRC-Galleria

Hih, hieman hitaana tajusin juuri, että muita päiväkirjoja voi lukea klikkaamalla välilehteä "päiväkirjat". Vaan hieman pettynyt olin huomatessani, että suurimman osan päiväkirjoista voidaan katsoa kuuluvaksi vaihtoehtoisesti seuraaviin kategorioihin: rasti ruutuun tai "tällainen oli päiväni".

Rasti ruutuun ja elämäni on syväluodattu. Kaikkihan tietävät ettei elämä ole näin yksinkertaista. Mutta liekö se sitten vain helpompaa vastata valmiisiin kysymyksiin kuin avata sielunmaisemaansa omin sanoin? Eikö ihmisillä ole nykyään enää ajatuksia? "Älä mieti liikaa". Lukemattomia kertoja olen joutunut tämän kommentin kohteeksi. Tuskin yllättänee ketään, että useimmiten kyseisen elämääkin suuremman aforismin on heittänyt miessukupuolta edustava henkilö. En syytä teitä putkiaivoistanne, joten jos voisitte antaa minun tippaleipää muistuttavien aivojeni tehdä sen, mikä niiltä luonnostaan sujuu. Ajattelu ei satu päähäni, ei synnytä tarvetta syödä prozacia eikä kasvata maailman entropiaa yhtään sen enempää kuin keskenkasvuisen lapsen kurottelu omiin varpaisiinsa.

Toinen elementaalinen päiväkirjakategoria muistuttaa juurikin sitä funktiota, jota päiväkirja nimensä mukaisesti edustaa. Se on siis PÄIVÄkirja, johon kirjataan ylös päivän tapahtumia. "Tänään oli matikkaa". "Nukuin viime yönä 5 tuntia". Itse henkilökohtaisesti koen, että yksikään ameebasta kehittyneemmät aivot omaava, persoonansa puolesta ainutlaatuinen ystäväni ei haluaisi lukea seuraavaa: "Tänään kirjoitin vaivaiset 1000 sanaa artikkelia Minerals Engineering- lehteen, kävin kahvilla ystäväni kanssa ja odotan edelleen, että miestä muistuttava otus tulisi asentamaan pesukoneeni." Tai ehkä olen väärässä. Ehkä juuri sinä nyt silmät killillään, jokaista sanaa maiskutellen, lisää himoiten luit intensiivisesti edellisen kaksi riviä..? Vaan epäilen.

Erilaisuus on toki rikkaus, ja kaikilla edellä mainituilla päiväkirjoilla on varmasti lukijansa. Jokainen etsii oman tiensä, ja tässä taas pieni pala asfalttia omalleni.