Kolulun toinen päivä ohi. Uuvuttavaa istua monta tuntia ja kuunnella, sitähän se opiskelu on.. (neronleimaus) ja nyt istun kotona töllötön joko tv tai koneen ruutua. Ratkimriemukasta vai mitä rakkaat lukijani. En silti valita sen enempää puutuneesta peffastani. Olen tyytyväinen että pääsin vain tähän rytmiin pääseminen menee aikansa ja pikkuhiljaa arkikin maistuu. Inhottaa vaan vieläkin syrjääntyä ja tuntea olevansa ulkopuolinen, oma mielikö vain oikkuilee?
Antakaa minulle voimaa jaksaa, vielä 3v. Aamen.