IRC-Galleria

Seinä vastassa, en osaa jarruttaa
käännän rattia seikkaillen ympäriinsä
elämän labyrintissa.
Etsiessäni uloskäyntiä peikkokuninkaan,
joka vaativasti houkuttelee syvyyksien pitoihin.
Kohteliaasti kieltäydyn ja peräännyn pakoon.
Seinämiä tulee eteen, kyllästymiseen asti.
Turhautuneena lyön nyrkkini,
pensaan piikkiset oksat repivät ihoani haavoille.
Matka jatkuu, verivana seuraten perässä.
Kulman takaa hypähtää esiin keijukainen,
pieni muttei hentoinen tai soma.
Ilkikurinen, jota kohden tunnen sympatiaa.
Molemmat vihaamme tätä sokkeloa.
''Eikö täältä pääse ikinä pois?'' Kysyn keijulta.
Hänen pienet siivet värähtää inhosta.
''Lakkasin laskemasta päiviä,
koska pimeydessä en nähnyt auringonlaskua.''

Minun ja keijun matka jatkuu, haavoja parannellen.
Koska välillä kyllästymme kiertämään kehää
ja yritämme mennä seinistä läpi.
Tuskallinen elämämme jatkuu,
ainakin meillä on toisemme..