Taas uneton viikonloppu?
Ei pää kestä, mätänevää lihaa ja homehtuu.
Pitäisi lääke ottaa illalla kirottua, jos tästä tulee tapa, riippuvuus.
Stressaan jo nyt koulua, vaikka kaiken järkevästi ajateltavan mukaan, ei minua liikuta koko syksy. Ajatukset kiertää kehää, en saa rauhaa edes yksinäisyydessä.
Kaipaan kai seuraa, halausta ja kauniita sanoja. Diagnoosi=läheisriippuvuus.
Pakenemista ja ikävä, vaikea päättää.
Elämäni ihanimman kesän elämisestä on maksettava hintansa joskus tylsistymisellä, miksi siis valitan?
Pakko johonkin purkautua, henk. koht. asiat sitten siihen oikeaan päiväkirjaan.