scriabin ja surulliset pianokonsertot ja sitämyötä sitten valahdin johonkin
syvälle taas
tuntui että ei vittu, ei saamari, ei perkele ja kaikki vanhat jumalat
ei ja ei ja ei
no... antaa hetken olla. suklaavohvelia ja teetä.
antaa niiden olla vähän aikaa savupiiput ja pilvet
ei mitään Minua sinne väliin
se lepäsi, itki lähes. kuka erottaa Minän kyyneleet?
merta se on kaikki..
ja heräilin sitten, ja nyt mie naurahdin ja hymyilin.
hitto. kaikenlaisia paviaaneja... norsuja.. kirahveja..
au-tomaatteja. ja kengännauhoja, ennenkaikkea niitä.
suurenmoisia kengännauhoja joihin kompastua ja seota.
kaiken tämän auringon ja tähden ja meren ja sielun keskellä
mikä ihmeellinen syvyys