IRC-Galleria

Ei huvita mennä pankkiin, vaikka aihetta olisi. Ei huvita juuri nyt kovasti siivota, vaikka aihetta olisi.
Epäsiisteys alkaa tympäistä. Ehkä tiskaan. Teen asiat yksi kerrallaan.

Välillä euforia värisyttää vartaloa.

Herätessäni mieleen ponnahti välittömästi sanoja.

Musiikin tekeminen on sujunut mukavasti viime päivinä. Kuvataiteet ovat jääneet vähemmälle.
Julkaisemaan en niitä ala toistaiseksi.

Ääh, raskas tunne kehossa. Sanomalla koetan ehkä välttää tekemistä. Voin syventyä itseeni, ehkä teen sen.
Ehkä.

Rakkaat ystävät.
Halusin vain kertoa teille tämän.
Etten todella tiedä useinkaan, vain koetan tietää, edes jotain.

En useinkaan onnistu, mutta kokemus itse. Pyrkiminen, yrittäminen.

Aina jossain vaiheessa ikäänkuin aukeaa, nollautuu, putoaa täysin ilman mitään tapahtumaa.

Oleminen. En todella tiedä siitä paljon mitään. Sormenpäideni ulottuvilla vain on hienoja mysteerejä.

Elämän puutarha ympärilläni.

Mä uskon asioihin. Liekö uskominen yksi porteista hulluuteen, sekin.

En tahtoisi sanoa näitä asioita. Ihan kuin jokin nykisi minua hihasta hiljaisuuteen.

Stop making sense. And then start all over again.

tomusonaatti

pilvet pyyhkivät aavikon laidoilla

sumussa kädet

meressä ajatus

toinen askel vasta menossa

itäänpäin on kaikkialla

katson kun lintu lentää

kuka pelkäsi, koskaan?

olen hyvin rakastunut en keneenkään

hän ymmärtää

kun pyörin miljoona vuorta alas

ja pysähdyn lopulta

olen elänyt

kun on valvonut pitkään
niin kasvot on kuin helmeä
päänsisusta on helmeä
ajatukset on helmeä

kaikki musiikki vie mukanaan
tahtoisi keskittyä siihen ja tuntea
mutta tunteet vain ovat

ja sitten oivaltaa että on itsekin

turhautuminen katoaa

oma rajallisuus katoaa

rajat rakkauden ympäriltä katoavat

sanat katoavat

se riittää

Pakenin sinä sateisena iltana kellotornin tavernaan. Asetuin haisevien, romuluisten merimiesten joukkoon joiden tummien pipojen alla ajatukset lipuivat kuin tervassa ajelehtivat soutuveneet.
Tosiasia oli että olin eksynyt. Tai pikemminkin, lähtenyt eksymään jo monta vuotta sitten. Enhän muuten olisi päätynyt pakenemaan. En vain tiennyt mitä tällä tosiasialla tehdä.

Pyysin baarimikolta illan ensimmäistä juomaa, jonka hän laski rikkinäiseen lasiin. Terävät särmät tekivät viillon hänen vasempaan sormeensa, ja se sai minut huokaamaan.
Etkö todellakaan tiedä parempaa tekemistä, hän sanoi. Mietin hetken ja tokaisin, ei, ei mitään parempaa voi olla kuin tämä.
Oletko varma? Maailmassa on ihmisiä jotka voivat kokea menettäneensä Sinut?
Kuka filosofi sinäkin olet, täällä juomia kaatamassa. En ole filosofi, vaan baarimikko. Sinä vain kuvittelet aina liikoja kaikesta.

Aina, aina. Niin on minun tapani ollut, aina. Koetin pulssiani, sen tahti oli kiivas. Johtunee ukkosen jyrähdyksestä jonka jälkeinen välähdys oli hetken valaissut hiipuvia katseita.. Nämä miehet..
Kuinka monta vuotta ennen kuin olen samanlainen hahmo, tanssimassa omaa tanssiani likaisen pöydän ääressä, spiraalina vajoamassa sameaan tislattuun nesteeseen.
En usein rukoillut, mutta nyt tahattomasti huuliltani pääsi pyyntö Isä jumalalle, pelkoni seuraamuksena.

- Olette hengellinen mies, selvästikin.

Pappi, käsi tukena leukansa alla, katsoi minua, valkoisten liperien hehkuessa takan valossa. Näin hänen kasvonsa kaukaa. Niiden siisti, huoliteltu olemus oli hämmentävän viaton. Mies ei voinut olla pariakymmentäkään.

- Te olette taas viaton mies, vastasin.
- Viaton.. Tuskinpa jumalan mies voi olla viaton. Hän on synnin ja vapahduksen välissä.
Te taas olette..
- Matkallani kotiin. Niin minä toden totta olen. Ja tahtoisin ettei tämä koskaan päättyisi..
- Sillä yö on pitkä ja kotinne kaukana.
- Tietääkö jumalan mies noin paljon pelkällä katseella?
- En, mutta te ette taitaisi tietää silläkään?
- Lopetaan tämä kinastelu...
Tartuin lasiini ja tyhjensin sen vaivautuneena, katsellen ympärilleni, etsien jalansijaa tai edes paikkaa missä olla.
- Voiko jumalaan luottaa sen vertaa kuin ihmiseen, kysyin häneltä.
- Voitko sinä luottaa ottavasi seuraavan askeleen?
- Minä kyllä otan askeleeni, mutta pyydän joskus jumalalta että hänellä olisi jokin sija sille.
- Olette toden totta eksynyt, aivan kuten minäkin.
- Miten sinä saatat eksyä? Eikö sinulla ole varjelusta?
- Minä olen varjeltu, mutta se tarkoittaa lämmintä kättä sydemälläni, muttei todella valoa tielläni.
- Me olemme sokeita..
- Me olemme itse valoja, ystäväni. Ehkä siksi ei mitään näy sen pidemmäs.

Taidan kadota.

Vähän. Sillätavalla itseäni tsiigaamaan, ja tätä maailmaa kokemaan.
Uudella tavalla.
En minä karkuun pääse muuta kuin fyysisiä tapahtumia.

mutta katoaminen.

leijua katonrajassa kuin haamu ja tarkkailla.

Kehä kiertää ja kiertyy.

En ole enää mitenkään viaton mutta...

Hyvä fiilis tulee silti siitä kun rakastun.

Olen ollut hirveän yksin.

Nähdään.

Höplöpö.
Höpöpöppöö.
Goof Troop, alkaa mtv 3:lla 5. päivä sunnuntaita 1995.
Mä olin joskus nuori, nyt tuntuu että aika väreilee vastuttamattomasti JOKA suuntaan.

Olen timantista tehty, tai ainakin samasta mistä ne syntyy.

Aattelepa asiaa siltä kantilta että timantti syntyy tulivuoren ytimessä.

Missä oot ollut? Jos tuntuu yhä timantilta niin sä luultavasti olet.
Ja jos et ole niin sä et vaan huomaa. Et vielä, et ehkä halua.
On paska päivä ja toiletti (henkinenkin) tukossa.
Mä en halua puhua sun henkistaloudellisesta politiikasta, koska sinä et siitä mitään ymmärrä
mitä mä höpötän.
Et voi käsittää, annan liikaa johtolankoja että sä ymmärtäisit.
Mä annan liikaa rautalankaa mistä taittaa.

Kuuntele jotain juttuu, 23.00, sunnuntaina 2010. Ala ajatella senkin iso vauva.
Pistä vaippasi pääsi ympärille ja haista Hyvä!
Hyvä on aina vähän piilossa, se tahtoo leikkii sun kanssa.
Jumalat on ilkikurisia veijareita ja narreja.

Tänne on muuten erilaista kirjoittaa. En tiedä miksi. Ehkä se vaan on niin.

Diamonds are forever. Jos voit uskoa siihen, voit uskoa mihin tahansa.
Mihin tahansa.

Jumala on...

Jumala on
kun sanoja ei ole

kuolematon resonanssi viemäriverkostoissa
pilvissä, pilvenpiirtäjissä, murhaajissa
sinussa
sinun lävitsesi
ihmisten ja talojensa uurteisiin
ja kaupungit rakentaneiden käsien historia

Jumala on Kuolema
pimeä, pelko, kadotus, ikuisuus joka tuhoaa
ja tuhannet ovat hänen sylissään
emmekä voi nähdä, ja yritämme ymmärtää

ja Jumala on Jumalan ääni
joka syntyy uudelleen hiljaisuudessa
liekki joka hävittää metsät
ja puut jotka kasvavat takaisin Ollakseen

Jumala on leikissä, julmuuksissa
inhossa
jokaisessa muutoksessa

ja Sinä olet jumalainen mahdollisuus
sinä olet potentiaalia
sinä olet hetki joka on osa ääretöntä