IRC-Galleria

Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää.
Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli, eikä satuttaa enää.
Se itsensä löytää joka itsensä hukkaa.
Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla

Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en rakasta sua.

En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä rakastin sua,
mut en rakasta enää
mä en rakasta ketään
koskaa enää et kiitti siitä!

So little to say but so much time
Despite my empty mouth the words are in my mind
Please wear the face the one where you smile
Because you lighten up my heart when i start to cry

Forgive me first love but i'm tired
I need to get away to feel again
Try to understand why
Don't get so close to change my mind

Excuse me first love but we're through
I need to taste the kiss from someone new

I've got a heart for sale
It's a little worn, and torn, and pale
If it beats, then I'll make you a deal
I'll give it to you for free,
If you can love it, carefully,
And get, it away from me.

I know that I
Should keep it for a while
And learn what it
May need to survive
But I can't, no I won't
Make it through
One more loveless bruise


I'll give you a try
If your not satisfied,
Then send it back
And I'll mend the cracks
And I'll look for another buyer.

Tired of being used
You don't know, What I've been through.

Kotipihan kynnyksellä
Katon koivun läpi tähtee
Selkäpiitä karmii tunnen kuinka järki lähteeHartiat ei kanna rakettina nurkkaan
Pää jauhaa paskaa ku suussani ois purkkaa
Pitelen rintaa valot sai mut pelkää
Mä join pullon viinaa pitääkseni pääni selvänä

Herään omast sängyst kädes rutistettui pameja
En syöny yhtää en luota nappeihin
Aprillipäivänäkää usko valkotakkeihi
Tunteiden murha valtion luvalla

Hyvä ystävä vakavissa ota
Päässäni pommi sisälläni sota

Etana etana näytä sarvesi ja
Kerro oonko huomenna aamulla elos
Näiden lasien taakse piilotan mun arpeni
Hymyilevä naama kätkee mu pelo

Pienestä ongelmasta iso iso vaiva
Vaikeinta myöntää et oon mieleltäni sairas

Vierittää sydämeltä kallion rososen
Pysäytä kyyneleesi paikoilleen ilmaan
Sanani kajahtanu kaikumassa iltaan

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

Aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan mä voin kääntää pään
vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

Ystäviltään salas omaan pilvilinnaan palas, mietti vaan menneisyyttä jota ei saa takas
Elämä niin rakas, on välillä niin raskasta, missä auttava käsi, nostajasi pakas

Mä oon hukannu itseni ja mitä maailmalta tahdoin, kun katson ympärilleni nään vaan harmaita hahmoi.
En näe kirkkautta, en kuule linnun laulua, vaan äänen joka on kuin piru raapis liitutaulua.
En tajuu miks mua sattuu tai miks tää maailman kuva mun silmiini väärin suodattuu.
Kun katson peiliin oma peilikuva kuvottaa ja oman olemisen vain haluaisin unohtaa.
Ehkä huomenna kaikki muuttuu paremmaksi tai ehkä paha olo multa jäähyväis suukon saa.
Tai Midan kosketus muuttaa kaiken paskaksi, alkaa maa jalkojeni alla upottaa.
En tiedä oonko nähnyt jo ääripäät, en tiedä mitään jos en kuule sydämmeni ääniä.
Sä pystyt ymmärtämään jos ymmärrät, et tyhjyys kuristaa kuin kuoleman kylmät kädet.

Herään kylmäs hies, henkinen tyhjiö, ruumiin vanki pimees tyhjiös.
Olotilan vaihtelut ei oo lainalaisia, en saa öisin unta nään hereil painajaisia.
Päässä takoo käsky kulkemaan siihen suuntaan johon kylmä tyhjyys riepottelee sätkynukkea.

Ehkä tyhjyys ei hukuta mua, ehkä pysyn pinnalla kuin lammen pinnalla kukkivat lumpeet.
Ehkä huomenna jos herään oon vapaa niinkuin henki joka kaduilla kaupungilla kulkee.

Frendeille täytyy sanoo sen verran:
ootte auttanu mua jatkaa enemmän ku kerran
Ilman teit en ois pärjänny ainaki mä veikkaan
ja mun perhe, se on se oleellisin seikka
et on onnellinen ja tekee mist diggaa
ja kantaa vastuun ku sattuu astumaan vikaan
Ja ois pitäny jälleen tajuu heti kärkeen
kuka jää tänne mun jälkeen, vaan se on tärkee

Se on se peruskallio, mä luotan mun ystäviin
ainoot ketä mut tuntee, kenelle voi jutut purkaa
ja mä oon täs myös teille, ette luota muhun turhaan
Vaik oon erakkoluonne, se ei oo dissii teille
mikä sun elämäs merkkaa jos pysähdyt ajattelee?
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä
vast ku jotain hävii arvostaa sitä mikä on jäljellä

Tarviin rakkaut ja tukee, vaik tuntuu mahottomalta
nyt vast oivaltaa, en tarvii loistoo valtaa
kuhan oon onnellinen, muuten ei välii millään
sen vuoks luopusin kaikest, edes räpäyttämät silmää
ja vaan sil on välii, ja raha mene rahan luokse
mut ei frendien edelle tai väliin

En tarvii, näit gearei tai linkkei, en tarvii
En tarvii. näit höyssei tai drinkkei, en tarvii
Mä tarviin, frendit, perheen ja rakkautta, mä tarviin
mä tarviin, läheisyyt, tilaa ja vapautta

On vaikee hallita, helppo peittää
mut vaikee vangita

Se ei kestä, se me molemmat tiedetään,
niin kauan ku on tunteita, jotka molemmat kielletään.
Mä oon kierteessä, se on loppumassa,
aina seuraavaan vikaan kertaan ku mä herään sun vierestä.
Ja mä en tiedä huomaaks must sen,
mut ihan ku osuisit aina, kun lasken suojauksen.
Niihä me sovittiin,
sä et rakastu, mä en rakastu, niin ei tapahdu.
Kuulostaa pahalt, mut sä et pahastu, sä et rakastu.