IRC-Galleria

"Että perhana!" Kuului huuto hetekan syövereistä, sinisten ja keltaisten yksisarvisten täplittämän tilkkutäkin alta. Kudelman päälle tippunut käkikello sai kyseisen huudahduksen aikaan. Kuin riivattuna alkoi kappa huojua ja aaltoilla, kun sen alla hyödyttömiä yhdeksäntoista tunnin kauneusuniaan sattuneesta syystä lopettelevan Mikko Huotilan (nimi puppua) yli puolitoistametriset raajat etsivät yksi toisensa jälkeen pakoreittiä päivänvaloon. Viimeisenä ryijyn syövereistä paljastui Mikon karvainen pää. Lievä ilmaisu siihen nähden, että peiton reunalla killui enemmän karvaa kuin päätä. Pöllämystymyksen ja raivon liekehdintä kiilui kyynärän pituisten jouhien keskelle piilotetuista nappisilmistä, kun Mikko etsi edessään avautuvasta huoneesta hänet häikäilemättömästi herättänyttä käkikellomurhaajaa.

Syyllinen löytyi ikkunalaudalta palkintokaktusten takaa. Tirre, karvaisen koljattimme lemmikkikissa kurkki piikkikukkien takaa, josko herätys viimein olisi onnistunut. Vastaus tuli käettömän kellon mäjähdyksenä kasvisten sekaan. Tirre kerkesi karkuun kissamaisen rääkäisyn saattelemana. Mikko tunkkasi kaksi ja puolimetrisen itsensä ylös nitisevästä vuoteesta. Kuin kihtinen honka syysmyrskyssä hän raahusti kohti keittiötä, eli ruusunkukkaisin laatoin koristeltua yksiseinäistä nurkkausta yhdeksäntoistaneliöisen yksiönsä koillisessa siivessä. Matkalla hän ehti havaita, ettei hänen kuukausi sitten alkanut heinänuhansa ollut helpottanut tuumaakaan. Päinvastoin perinteisen räkäisyyden lisäksi häneltä oli lepotauon aikana ilmeisesti lähtenyt kuulo, sillä vaikka yksinkertainen ystävämme kuinka pinnisteli aistejaan, ei hän kuullut tilavassa asunnossaan tutuksi tullutta käkikellon nakutusta.

Jämsän kunnan putkimiehenä vuodesta 1964 toimineen Huotilan kuppi kuohui yli. Ei ihmisten röörejä sopinut käydä sörkkimään sokkona, saati kuurona. Legendaarisen tukosten tutkijan aseman kuntalaisten keskuudessa saavuttanut koljatti ei olisi päässyt urallaan näin korkealle, ellei hänellä olisi ollut apunaan isoisänsä perintöputkipihtejä sekä timantintarkkaa kuuloaan, jolla kuunnella pienimpienkin vikojen syy ja sijainti jokakodin soiroissa. Oli aika näyttää mykistyneitä rumpukalvoja tohtorille ja selvittää syy kertakaikkiseen kuuroutumiseen, ja hakea saikkua.

Mikko soitti työterveyden ajanvarausnumeroon, selvitti ongelmansa ja pyysi saada mahdollisimman pian ajan lääkärille. Pöllämystynyt ajanvaraustenvastaanottohenkilö langan toisessa päässä mykistyi kokonaiseksi hetkeksi, jonka ihmisellä kestää kohauttaa hartioitaan, ja ilmoitti tohtorin olevan vapaa kello 14. Mikko ei ollut uskoa korviaan. "Se hemmetin pillerinpyörittäjä ei olisi vapaa kuin vasta kuuden tunnin päästä!" Turhautuneena paikallisen terveydenhuollon tehottomuuteen putkimies tokaisi puhelimeen etsivänsä ratkaisun korviensa lakkoiluun itse ja pyysi puhelinneitokaista välittämään lääkärille terveiset, että tällä oli

sen pituinen se.