sykkivät äänet pimeydessä.....kutsuen laululla riemuiten
piina läpi elämien, vihdoinkin sammuu
kun oivallamme sen, mikä ei ole.
hän jota kutsutaan Saatanaksi
esille ilmaantuu....
ei pelottavana, ei kauheana
totaallisen kaunis ja viehättävä
mutta kuitenkin synkkä ja inhottava.
hänen olemuksensa on kuin oksennuksella maalaisi
kauniita muotoja mitkä ovat sisältä pilalla.
hän asuu talossa, talon välissä
talossa, missä ei ole porttia
hän odottaa ja näkee
ohjaa alistumaan häntä kuuntelemaan
siten eksyksissä oleva ei löydä turvaa
ei näe kauneutta eikä koe iloa
surullisena hän kuitenkin etsii kotia.....
rakas ihminen, en sinua tunne
mutta älä jää sinne.....