IRC-Galleria

Helisevä postimerkki

Tohtori Descartes istui nojatuolissaan. Hän katseli piirongin päällä olevia esineitä.
Muistojen palasia menneiltä ajoilta, valokuvia, pokaaleita, mitä lie matkoilta hankittuja esineitä.
Hänen katseensa kiinnittyi erääseen kirjekuoreen. Sen etupuolella luki, Tohtori Descartes, lähettäjä: Edward J. Nordham. Hän nousi tuolistaan ja käveli piirongille. Vaivaiset askeleet kertoivat muusta kuin terveestä ja vetreästä ruumiista. Kirjekuoreen oli pinttynyt sormenjälkiä. Se oli lojunut työpöydän laatikossa ties kuinka monta vuotta, mutta viime joulun jälkeen hän tohtori oli nostanut kuoren piirongin päälle. Tohtori muisteli tuota joulua. Jouluruoan tuoksu, juhlavieraat, joulukuusi, lahjat, lastenlasten iloiset ilmeet. Kaiken tuon hän muisti kuin eilisen päivän.

Kuori ei ollut enää liimattuna kiinni. Kun tohtori oli avaamassa kuorta, hän kuuli äänen. Kaappikello löi yksitoista kertaa, ilmoittaakseen sen hetkisen ajan. Käki oli mennyt unten maille jo kuusitoista vuotta sitten, kun tohtorin silloinen työkumppani oli humalapäissään yrittänyt tutkia, kuinka tiheään käkikellon sydän lyö. Linnun tainnutukseen hän, tottakai, käytti vasaraa. Yhdennellätoista kerralla isku löysi tiensä päähän.

Kuoren sisältä paljastui velkakirja sekä kaksi pelimerkkiä. Sisältö oli tohtorille tuttu. Velkakirja ei ollut hänen, vaan erään tuntemattoman herrasmiehen. Pelimerkit olivat arvoltaan 200 ja 400 USA:n dollaria. Velkakirja oli suttuinen. Summa sekä allekirjoitus. Ei tohtori voinut kirjeen saadessaan ymmärtää sen lopullista arvoa, jonka suuruus on enemmän kuin...

---