IRC-Galleria

Voi veljet!

Mieletön on tämä maailma.
Ja media tykkää ja ruokkii tiedonjanoista kansaa.

Kohta tää meno ei oo enää yhtään kivaa.

Ei jaksa. Väsyttää.
Pitäis mennä nukkumaan.

Jännä päivä tänään. Tuntuu jotenki siltä että kaikki tänään ois kestäny ikuisuuden, mutta kuitenki ihan pienen hetken vain. Kaunis hetki. Kiitos.

Puhepuhepuhepuhepuhepuhepuhe. Saa nähä kuin käy.

Hyvää yötä, voikaa hyvin!

Helisevä postimerkki

Tohtori Descartes istui nojatuolissaan. Hän katseli piirongin päällä olevia esineitä.
Muistojen palasia menneiltä ajoilta, valokuvia, pokaaleita, mitä lie matkoilta hankittuja esineitä.
Hänen katseensa kiinnittyi erääseen kirjekuoreen. Sen etupuolella luki, Tohtori Descartes, lähettäjä: Edward J. Nordham. Hän nousi tuolistaan ja käveli piirongille. Vaivaiset askeleet kertoivat muusta kuin terveestä ja vetreästä ruumiista. Kirjekuoreen oli pinttynyt sormenjälkiä. Se oli lojunut työpöydän laatikossa ties kuinka monta vuotta, mutta viime joulun jälkeen hän tohtori oli nostanut kuoren piirongin päälle. Tohtori muisteli tuota joulua. Jouluruoan tuoksu, juhlavieraat, joulukuusi, lahjat, lastenlasten iloiset ilmeet. Kaiken tuon hän muisti kuin eilisen päivän.

Kuori ei ollut enää liimattuna kiinni. Kun tohtori oli avaamassa kuorta, hän kuuli äänen. Kaappikello löi yksitoista kertaa, ilmoittaakseen sen hetkisen ajan. Käki oli mennyt unten maille jo kuusitoista vuotta sitten, kun tohtorin silloinen työkumppani oli humalapäissään yrittänyt tutkia, kuinka tiheään käkikellon sydän lyö. Linnun tainnutukseen hän, tottakai, käytti vasaraa. Yhdennellätoista kerralla isku löysi tiensä päähän.

Kuoren sisältä paljastui velkakirja sekä kaksi pelimerkkiä. Sisältö oli tohtorille tuttu. Velkakirja ei ollut hänen, vaan erään tuntemattoman herrasmiehen. Pelimerkit olivat arvoltaan 200 ja 400 USA:n dollaria. Velkakirja oli suttuinen. Summa sekä allekirjoitus. Ei tohtori voinut kirjeen saadessaan ymmärtää sen lopullista arvoa, jonka suuruus on enemmän kuin...

---

Päivien päivää!

Päivien päivää... jaahah, huumori pois..

Niin, elämä. Tuo ihmisen oma pikku leikki. Täällä pallon päällä vaan pyöritään ja paskotaan joka nurkka, niin. Hö! Eihän siitä mitään haittaa oo! Jälkipolvet sitten täällä yrittää siivota sun jälkiäs ku oot autolla ajanu 2 miljoona kilometriä ja tohottanu kaikenmoista paskaa taivaalle tonneittain.
Siinä sitten raavit mahaa kotona ja kattelet jalkapalloa telekkarista. Aika sairasta ja itsekästä meininkiä sanon minä. Menkää siitä pihalle halaamaan puita vaikka. Puut tykkää kun niitä halataan.
Mä lähen nyt baarin tai jonneki tästä. Kohta menee hermo tähän touhuun. Morjes vaan sulleki..

---

Tänään innostuin soittahan taas kitaraa. Siis innoistuin oikein kunnolla. Reenaamaan nuotteja sun muita.. Kiitos skittakerho, ja itse herra isoherra Achilleus.


Nyt on kyllä hjuva fiilis. Wiii! :)

Ja huomenna onkin sitten torstai!

Hyvää yötä, voikaa hyvin!

Kello on paljon, kulkekaa hiljaa...

Täällä taas, kirjoittamassa. Hei vaan kaikille, hei!

Fysiikan esitelmä tehty.. sanakokeeseen pitäs vielä lukia vaan tokkopa tosta enklannista nyt mitään tolokkua ota. Ei jaksa. Tai vaikka jaksaiski, ni ei viissi. Laiska luonne. Ja ylpeä siitä.
Vielä on keskiviikko, joten sanotaan sananen siitäkin.

Keskiviikko on viikon keskipiste, ei tärkein muttei vähäsinkään päivä.
Ei ole turhia päiviä tai jos on, on koko elämä, kuten laulussakin sanotaan. Keskiviikkona keskitytään keskittämään voimavarat keskinkertaisella voimalla johonkin keskeiseen asiaan. Keskellä viikkoa tapahtuva keskittyminen on siis keskinkertainen suoritus, sillä kesken viikkoa ei voida saavuttaa huippusuorituksia. Keskiviikon keksit on nyt sitten tätä myöten syöty. Kiitos.

Tekstitaidon vastausteksti kirjoitettiin tänään, sain aikaiseksi ~250 sanaa lässynlässyn meininkiä.. Odotellaan täysiä pisteitä tietenkin. Argumentointi on jalo taito muuten. Ilman argumentointia ei saataisi mitään aikaan, koska eihän kukaan usko heppoisia perusteita. Koska näin vain on.

Huomenna alkaa raamis MR:llä vetelissä, jeii... Ja niin..
Pitäkää huolta itsestänne ja toisista. Voikaa hyvin.

Toivoo, P

Hei! on syksy taas, vuoden ihanin aika..

Talvi tulee, ja syksyn mittaan se sylkee jäätä järviin.

Pakkasta. Lunta. Pimeyttä. Ahdistusta. Kiusausta. Syntiä.

Mitä syksystä tulee mieleen?
Lehdet tippuu puista, aamut kylmenee. Ihmiset rupeaa sulkeutumaan omiin oloihinsa ennen talven tuloa. Ettei kukaan pääse häiritsemään sitä itsesäälissä kieriskelyä. Ja sitten mummot valittaa kun joka paikkaa kolottaa ja on kylymä ja isäntäki lähti aamusta jo meshän, ettei tiiä millon laittaa ruokaa valamiiks. Samalla tukkivat sisäänpääsyn kauppaan, ostosten ja välttämättömyyksien paratiisiin.

Mitä ihmiset oikeastaan hakevat kaupasta? Materialistista tyydytystä?
Täytetään talon joka nurkka kaikella krääsällä
nenäkarvanpoistajasta jalkakylpylaitteisiin ja kuntopyöriin, joita ei poljeta.
Ei poljeta vaikka olisi aikaa. Ja valitetaan kun ei ole aikaa.
On kiire. Joka paikkaan. Tehdään töitä ja hankitaan lapsia.
Tähdätään lopputulokseen, ei suoritukseen. Se on tärkein.

Rikasta elämää, ellen sanoisi.

Tällaista paatosta saa syksy aikaan.
Voi niitä ihmisiä jotka lukevat tätä. Tai ovat päässeet tänne asti.

Huomenna on keskiviikko, joka tietää sitä että sen jälkeen on torstai.
Toivotaan huomisesta mukavaa päivää. :)

-''The smile on your face... There's a truth in your eyes... The touch of your hand... You say it best...''-

Hei rakas päiväkirja!
Mulla oli tänään kiva päivä, koska me saatiin koulussa lättyjä. Ja mansikkahilloa.

''Ei pidä syödä elääkseen, vaan elää syödäkseen.''

Pitäskö sitä vielä jotain viisasta ja viksua sanoa? No tottakai.

Elämä on pokeria.

Pelaat niillä korteilla joita käteesi saat.
Jos yrität bluffata kanssapelaajia, jäät ennemmin tai myöhemmin kiinni.
Bluffaamisen sijasta sinun tulisi etsiä hihastasi mahdollisimman monta ässää.
Ja ennen kaikkea, pistää peliin kaikki mitä sinulla on.

''Life is poker. Don't fold your cards. Never.''