"Mistä sinä olet tulossa?" kysyi mangusti lopen uupuneelta pennulta. "Samantekevää", vastasi Simba hiljaa. "Tein jotakin kauheaa.. mutta en halua puhua siitä."
"Sittenhän sinä olet koditon - ihan niin kuin mekin!" huudahti mangusti. "Minun nimeni on Timon ja tämä on Puma. Usko kun sanon, pentu: älä muistele menneitä. Ei eilistä, ei huomista - ei huolia. Hakuna matata! Se on elämää."
Koska muutakaan neuvoa ei ollut, Simba lähti Timonin ja Pumban mukaan viidakkoon. Mangusti tarjosi Simballe hyönteisiä syötäväksi ja selitti: "Me elämme huolettomina. Ei sääntöjä eikä velvollisuuksia. Ja ennen kaikkea - ei mitään murheita."
Aika kului. Uusien ystävien huolettomassa seurassa Simba kasvoi nuoreksi leijonaksi.
Eräänä iltana, kun kaikki kolme kaverusta katselivat yhdessä tähtitaivasta, Simba sanoi: "Minulle on kerrottu, että menneiden aikoijen suuret kuninkaat ovat tähtinä taivaalla ja seuraavat meitä sieltä."
Pumba ja Timon nauroivat. "Kuka sinulle niin hassuja on puhunut?" Timon kysyi.
Simba ajatteli isäänsä eikä vastannut.