Eilen olin töissä, huomenna menen töihin. Päivällä odotan postia. En jaksa enää herätä keskellä yötä miettimään työasioita. Täytyy lopettaa joko työnteko tai nukkuminen.
Yöllä kuuntelin parvekkeella tuulen ääniä. Tuntui kylmältä. Ei näkynyt vielä tähtiä.
Tänään kävin Juhan kanssa ulkona syömässä. Yksin ei jaksa panostaa ruuanlaittoon, ei liioin siivoamiseen eikä oikein mihinkään muuhunkaan.
Nyt olen kotona. Katson puhelinta ja odotan, että joku soittaisi ja kutsuisi kylään. Jotenkin väsynyt mieli. Ei saa tehtyä mitään – ei edes ajateltua selkeästi. Tuntuu kirjoittaminenkin mahdottomalta.
Huomisen jälkeen on taas vähän vapaata. Saan palata rauhassa opinnäytetyöni pariin. Sen suhteen minulla on luottava mieli.
Onneksi on syksy, ja asioita, joista ilahtua.
Ei taida pakastaa vielä ensi yöksi?