IRC-Galleria

Faktoja joita kukaan ei oikeasti halua tietää, mut silti...

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Anu
2. SauSau
3. Kartsa

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. Ei mulla ole ollut kuin tää yks..
2.
3.

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Silmät
2. sormet
3. solisluut.. :)

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. nenä
2. maha
3. jenkkikset

KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. että joku rakkaista kuolisi
2. lentokoneeseen meno (toisinaan)
3. joku suuronnettomuus

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. koulu
2. salilla käyminen
3. J-P:n kanssa oleminen

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. J-P:n T-paita
2. alkkari
3. tietokone sylissä

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. Mylo
2. Tik Tak
3. Jamie Cullum (ei se kyllä ole bändi)

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:
1. rakastan J-P:tä
2. rakastan treenaamista
3. rakastan koulua


KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. silmät
2. kädet
3. ja se iiiihana parta ja viikset!

KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:
1. bodycombat
2.kuntosali
3. crossing

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. syödä herkkuja
2. nukkua
3. saada oikeasti jotain aikaan!

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. esiintyjä, koska rakastan esiintymistä
2. lääkäri, olis hienoa parantaa ihmisiä
3. fysioterapeutti, siinä työssä toivottavasti saan liikkua!

KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Brasilia
2. Afrikka
3. Thaimaa

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Siiri
2. Roope
3. Anton

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Mennä ja olla naimisissa
2. Kehittyä ammatissani
3. Saada oma talo ja varmaan sit niitä lapsiakin..ja volvo ja koira ja takkatuli! HEH HEH :)

Loskaa on muuten pihalla ihan kaikille jaettavaksi. Hassua että tekis mieli sanoa että ärsyttävä keli ja miks on noin märkää ja kengät kastuu ja yäk yäk yäk. Mutta enpäs sanokaan!
Koska loska tietää sitä, että on lämmintä ja että lumi sulaa ja että kesä tulee. Vaikka en mikään älytön kesä ihminen olekaan, on se silti kivaa että se tulee ja lomakin ehkä joskus sitten alkaa. Mulla on takanani viikko jota en koskaan aikaisemmin ole elänyt, en mitään sen tapaista siis. Jokainen viikkohan on omanlaisensa, samanlaista ei toista tule, mutta nyt on ollut jotain arjesta poikkeavaa. Musta on tuntunut että oon saanut jotain aikaan! Siis auttanut ehkä jota kuta, ollut avuksi, oppinut asioita ja ehkä jopa ilahduttanut joitain..mahtavaa.
Ja mikä parasta, musta alkaa tuntua että tykkään tästä. Hei, mä ehkä opin tän homman ja musta voi vielä tulla tosi hyväkin!!!
Nyt väsyttää. On kyllä tosi vetämätön olo. Olen siis todella tehnyt töitä, antanut itsestäni koko panoksen ja nyt voin olla hyvillä mielin väsynyt. Väsymys voi tosin johtua myös siitä, että olen kuulema alkanut puhua unissani. Eikä tätä ole tapahtunut vain kerran vaan aika monesti, melkein joka yö. Viime yönä olin kuulema noussut ja selittänyt jotain ja lopuksi nostanut käteni ja naksauttanut suullani kummallisen äänen. Mitäh??
Ilmeisesti mulla on ollut jotain tärkeää kerrottavaa joka ei ole voinut odottaa aamuun.. :)
Tänään on lauantai.. saas nähdä mitä tapahtuu. Ehkei mitään tai sitten jotain.
On muuten aika ympäripyöreää tää mun teksti. Kerron jotain mutten toisaalta mitään. Aika ärsyttävää.
Nyt pitäis ottaa tuo imuri ja imuroida ja pedata edelleen levällään oleva sänky. Viime sunnuntaina me siivottiin..ollaankohan me tultu aikuisiksi??
Nyt ylös, imuri käteen ja riehumaan!

Taas yksi päivä ohi. Taas yks sellainen ettei oikeastaan hirveästi ole saanut aikaan mitään, tai korjaan, saanut aikaan sellaista mitä tahtoisi.
Onneks saa olla koulusta poissa viikon. Meillä on it-viikko eli periaatteessa ei lomaa mutta vähän niinku kuitenkin. Itsenäistä työskentelyä. Niinpä niin ja joopa joo.
Mahtavaa että huomenna on vielä se päivä kun kaikki tuntuu olevan just vasta edessä ja ihana auvoinen viikko ilman sen suurempaa stressiä häämöttää edessä.
Oon ihan kamala stressaaja. Kaikki mun koulukaveritkin, jotka oon tuntenut viime elokuun lopusta asti tuntenut alkaa ymmärtää mun sieluni syvyyksiin..Eli siis että otan pulttia ja sit kun vielä otan (mikä tapahtuu aika usein) niin sit muuten mennään ja kovaa. Huoh. Mulla oli sellainen vaihe tässä vähän aikaa sitten (ehkä noin vuosi) että osasin oikeasti ottaa vähän rennommin. Tai sit vaan meni ehkä niin huonosti että oli pakko luovuttaa. Vaikka vihaan luovuttamista. Vihaan tyytymistä. Se etten pysty enää tanssimaan, on pahinta minkä nyt tällä hetkellä tiedän. Se että mun tosiaan on ollut annettava periksi ja nöyrryttävä jonkun ulkopuolisen muhun kohdistuvan voiman vuoksi on ollut ihan kamalaa. Ja aina kun näen tanssia telkkarista tai jostain muualta, mut valtaa sellainen tunne mitä en voi kertoa.
Kaipaan sitä niiiiiiiiiiin paljon.
Oon myös miettinyt sitä kuinka paljon yleensäkin liikunta merkitsee. Mulle se on aivan ehdotn itseni hyväksymis juttu, jota ilman oon onneton ja vihaan itseäni. Niinku nytkin kun en ole päässyt näiden nivelsiteiden takia minnekään muuta kuin vähän puntteja nostelemaan, tunnen vaan olevani ihan tosi huono. Tosi tosi huono.
Kaikki jotka mut ja historian tuntee, varmaan miettii vaikka mitä nyt.. Ja ihan totta se on, miettikää vaan, ette te siinä väärässä ole.
Tuleekohan mun elämään joskus jotain sellaista joka tekee mulle yhtä hyvän olon kuin liikkuminen?
Kirjoittaminen helpottaa ja ainakin puran näitä tuntojani jotenkin muuten kuin rähjäämällä tuolle toisella joka telkkaria tuolla kattoo..Se on maailman ihanin ja rakkain. Joskus se vaan saa kestää aika paljon..mutta sitä se välittäminen on, puolin ja toisin.
Kai voisin jo lopettaa..
Parempia liikuntaolosuhteita odotellessa..
-Anu-

Tää on kyllä niin kummallista. Veljeni, jota olen ja pidän ikuisesti ja aina pienenä ja ihanana pallerona, auttoin minut seitsemän vuotta vanhemman isosiskonsa internetin ihmeelliseen maailmaan. Jussi todella laittoi nää mun kuvat tänne ja käytännössä teki kaiken muunkin, koska olin itse ihan pihalla..heh. Eli myönnetään, en ole mikään paras koneen käyttäjä tässä maailmassa. Riittää kun sähköposti aukeaa, ainakin melkein.
Tosi ihanaa olla kotona Keski-Suomessa, kun nykyään enää tulee harvoin käytyä täällä. Sekin on niin hassua, kun oon aina ollut tosi koti-ihminen ja nää ihmiset täällä on niin tärkeitä mulle.. Mutta meillä J-P:n kanssa menee sit varmaan siellä Tampereella niin mukavasti ettei aina ehdi lähteen tänne.
Ihan hyvää kuuluu, koulussa on jopa ollut kiinnostavaa ja oon välillä kokenut olevani hyvä tyyppi. Harmittaa ihan pirusti kun en ole päässyt treenailemaan kohta kolmeen viikkoon. Nivelsiteet pamahti combatissa ja niitä sit olen tässä potenut..niiiiin tuskaista.
Mitäs muuta..Ehkä tää päiväkirja merkintä ei ole nyt kovin hyvä, mulla on jotenkin niin paljon juttua etten tiedä mitä kirjoittaisin. Niin no ehkä sen vois tietenkin sanoa, että saatiin Sapun kans uusi kone ja netti sinne Tampereen kotiin, joten mua sitten varmaan näkeen täällä sentään joskus.. :)
Mahtavaa olis kuulla kaikista vanhoista kamuista..teitä on niin ikävä.
Tänään on lettupäivä, äippä paistaa niitä. Nam. Kotona on muuten aina ruokaa!!
Tässä tää varmaan nyt on, kirjoittelen taas. ¨
Olkaa rauhassa ja menkää lenkille! :)
-Anu-